Kiinan ihme, luotto ja Marx
Marxilainen teoria lähtee siitä että on kapitalisti jolla on rahaa. Mikäli hän haluaa lisätä rahamäärää, hän sijoittaa rahan koneisiin ja työpalkkoihin valmistaen tavaraa joka myydessä tuottaa voittoa / riistoa. Teoria ei ymmärrä luoton ja keinottelun merkitystä.
Oletetaan valtio jossa on reilusti ylimääräistä työvoimaa ja raaka aineita. Helpoin tapa saada työvoima tuottamaan arvoa (asuntoja, autoja, kännyköitä, runoja) on luoda luotto vailla mitään katetta. Tällöin rahan kierto menee :
Luotto – Raha – Tavara – Raha' – Luoton maksu
Esim.
Velka – Raha – Talo – Raha' – Luoton maksu
Kyettiin luomaan talo ilman alkupääomaa, asunnottomuus ja työttömyys poistui, kukaan ei menettänyt mitään. Miksi siis Kiina ei tehnyt näin?
Kiina
Kiinalaiset olettivat kapitalistien hallitsevan länsimaiden hallituksia. Mikäli kiinalaiset olisivat tehneet kännykkätehtaan, sillä olisi ollut ongelmia tekniikan ja patenttien kanssa. Lisäksi länsimaiset kapitalistit olisivat vaatineet suojatulleja suojellakseen omaa teollisuuttaan ja sijoituksiaan. Kun kiina tarjosi halpaa työvoimaa, se sai länsimaiset yritykset siirtämään tehtaansa kiinaan ja lännen kapitalistit painostamaan hallituksiaan auttamaan tässä muutossa. Esim päästökauppa on luotu helpottamaan tätä toimintaa. Lännessä on suuri teollisuus laitos joka saastuttaa. Laitos saa päästöoikeuksia jotka se voi myydä. Myymällä oikeudet länsimaisella kilpailijalleen ja siirtämällä tuotannon kiinaan yritys tekee tilin kahdella tavalla.
Saa rahaa toiminnan lakkauttamisesta
Onnistuu hankaloittamaan kilpailijan toimintaa lisäämällä sen kustannuksia päästökaupan kautta.
Näin kiina valjasti länsimaiset kapitalistit :
Siirtämään teknologian ja patentit kiinaan
Siirtämään tehtaat kiinaan
Tuhoamaan länsimaisen teollisuuden
Kapitalisteja ajoi kiinaan ahneus, suuri lisäarvo jonka halpa työvoima tuottaa. Kiinalaiset kuitenkin loivat nopeasti kilpailevan samanlaisen tehtaan viereen joka alkoi myydä tuotetta lähestulkoon nolla katteella. Tällöin myöskään länsimainen kapitalisti ei saanut lisäarvoa muuten kuin osakekeinottelulla. Tapahtui veretön teknologiansiirto. Onko siis kiinalainen kapitalisti tyhmä koska ei kahmi voittoa? Miksi he myyvät Iphonen 120 dollarin hintaan vaikka siitä saa markkinoilla 600 dollaria?
He myyvät tuotteen sen Arvosta, siihen sisältyvän työvoiman uusintamiskuluilla. Apple ostaa puhelimen käyvällä arvolla mutta myy sen markkina hinnalla. Tässä näyttää kiinalainen kapitalisti häviävän. Lyhyellä aikavälillä näin on, puhelinta voisi yrittää myydä 500 dollarin hintaan. Mutta, silloin se tehtäisiin Vietnamissa, Kuubassa tai Suomessa. Teknologian kehitys on luonut ylijäämä työläisten armeijan ja suhteellinen etu on menettänyt merkityksensä, vain absoluuttinen etu ratkaisee. Siksi voittoa ei voi muodostua tuotannolle.
Miksi kiinalainen kapitalisti ei sitten myy tuotettaan USA markkinoilla? Kyllä he myyvätkin, niitä tuotteita joissa heillä on markkinointi organisaatio, esim Lennovon tietokoneet (entinen IBM). Vaatii kuitenkin aikansa luoda myynti organisaatio ja loppujen lopuksi dollareiden merkitys on paljon pienempi kuin tehtaiden.

Marxilainen kansantalous v72 :
Käyttöarvo, tavaran kyky tyydyttää ihmisen tarve. (runo, juoma, auto yms)
Vaihtoarvo, tavaran tuottamiseen tarvittu työmäärä. (Tämä on sama kuin Smithin ja Ricardon tavaran arvo, Marx peri sen heiltä. Monet Marx kriitikot väittävät Marxin olevan väärässä koska hän käytti tätä. He eivät muista että se oli vain yksi tavaran arvoteoria.)
Marxilainen kansantaloustiede olettaa tavaran vaihtoarvon määräytyvän sen mukaan mitkä ovat keskimääräiset tuotantokustannukset. (Arvolaki)
Hinta Hintojen poikkeaminen vaihtoarvosta ei kumoa
arvolakia, hintojen heilahtelu arvon ala ja yläpuolelle johtuu
tavaran toimittajien välisestä kilpailusta. Hinnat vastaavat
arvolakia vain silloin kun kysyntä ja tarjota ovat tasapainossa.
s.88.
* Minä väittäisin että hinta määräytyy nousukaudella jolloin on tavarapula, kalleimman tuotetun tuotteen mukaan (siis Ricardon maankoron periaatteella), laman aikaan taas, ylituotannon oloissa hinnan määrää halvin tuottaja. Tämä kyllä antaa saman keskiarvo hinnan mutta suhdanne vaihteluja tutkittaessa muuttaa tilanteen kokonaan toiseksi.
Toisaalta, Marx myöntää tuon todeten. Kysyntä ja tarjonta eivät määrää muuta kuin markkinahinnan tilapäisen vaihtelun. s.71. Mielestäni tämä tilapäinen vaihtelu on kuitenkin tärkeää lamoja tutkittaessa. Tietysti Marxilainen näkemys toteaa että pitkällä aikavälillä hinnat asettuvat oikeaan arvoonsa ja pitkän aikavälin tarjontakäyrä (tuotteen myyntihinta *tai uponnut työmäärä* suhteessa kappalemäärään) on laskeva.

Tiedätkö muuten paljon IPhone maksaisi jos se valmistettaisiin USA:ssa Applen tehtalla? 45 859 dollaria. Tarkempi Marxilainen analyysi Steve Jobsin kohtaamasta työvoiman riistosta :
Riistetty duunari

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Aukille
Mielestäni Aukki tekee väärän johtopäätöksen, kun hän väittää, että marxilainen talousteoria ei ymmärrä luoton eikä keinottelun merkitystä.
Marx taisi käyttää asian havainnollistamisessa kokonaiskapitalistin -käsitettä. Silloin luotto, velka, velan otto ja velan maksu ikään kuin yhdistyvät kokonaiskapitalistitin käsitteeseen ja katoavat sekoittamasta tuon kaltaista ajattelua, jota Aukki blogissaan esittää.
Raha on kokonaiskapitalistilla valmiina. Se on luotuna, kokonaistyöläisen luomana lisäarvona. Kokonaiskapitalisti ei voi luoda rahaa, sen luo vain kokonaistyöläinen.
Elävä kapitalismi on eri toimintoihin erikoistuneiden kapitalistiryhmien joukko, jotka kaikki pelaavat tuotetulla lisäarvolla. Pankkikapitalisti lainaa rahaa sijoittajilta (ja välittömiltä riistäjiltä), ja antaa velkaa yrittäjäkapitalisteille jne. Kukin ryhmittymä saa korvauksen lisäarvon kokonaispotista. On täysin persaukisiakin kapitalisteja, jotka saavat jonkinlaisia takuita vastaan velkaa. Takuut täytyy olla aina.
Aukin virhe on siinä, että hän tekee liian suuren numeron kapitalistiryhmien keskinäisestä työnjaosta.
Toinen virhe Aukilla on keinottelukysymyksessä. Marx selvitti ensimmäisenä, että siinä vaiheessa kun raha alkoi välittää tavaran myyntiä ja ostoa, nuo tapahtumat myös erkanivat toisistaan. Tavaran myyntiä T - R ei seurannutkaan välittömästi osto R - T.
Rahalle tuli uusi ominaisuus eli toimia masuvälineenä. Kapitalisti saattoi myydä tavaran kauppiaalle velaksi, jolloin kauppias suoritti maksun vasta saatuaan tavarat myytyä kuluttajille. Velkakuppa on hyvin vanha keksintö.
Rahan irtaantuminen vaihtotoimituksesta mahdollisti myös erilaisen keinottelun. Lisäarvo-osuuden saamiseen kelpasi mikä tahansa toimminta. Kaikki nuo konstit, joita Aukki kertoo kiinalaisten tekevän, liittyy juuri tuohon Marxin selvittämään mahdollisuuteen, minkä rahan suorittama metamorfoosi mahdollisti.
Marxilainen arvoteoria ei ole Ricardon ja Smithin kopio. Nuo ennen Marxia eläneet arvoteorian alullepanijat ajautuivat teoriansa kanssa umpikujaan siinä, että he pitivät mitä työtä tahansa arvon lähteenä, jopa kiertokulun jokaista vaihetta, ostoa myyntiä. Marx osoitti, että arvon tuotannon ajaksi kiertokulku on katkaista. Arvo syntyy vain tuotantoprosessissa eikä kiertokulussa. Lisäarvoteroria selvitti juuri tuon tärkeän tarkennuksen. Lisäarvoteoria ei ole kelvannut porvarillisille talousteorioille.
Tämä Ricardon ja Smithin ongelma vaivaa tänä päivänä voimassa olevia tilinpitojärjestelmiä. Kansantuloksi lasketaan kaikki tulot, vaikka ne olisivat tuon kuuluisan "varas" -esimerkin mukaisia tuloja. Nykyinen valtioiden velkaantumiskriisi on myös tämän virheen seurausta. Valtiot ovat luoneen mukavia toiminta-aloja, jotka eivät kuitenkaan tuota kansantuloa vaan kuluttavat sitä. Nuo alat ovat kasvaneet niin suureksi, että varsinainen kansantulon tuotanto ei riitä kattamaan kulutusta. Se luo velkaantumiselle sen tarpeen, johon valtiot nyt hukkuvat.
Arvo syntyy vain tuotantoprosessissa eikä kiertokulussa.
Rekkakuski tuottaa lisäarvoa viemällä tavaraa siihen paikkaan, missä sillä on lisäarvoa. Tavaralla on arvoa vasta sitten, kun se on oikeassa paikassa sellaisen ihmisen käytettävissä, jolle sillä on arvoa. Siihen asti tavaralla on vain potentiaalista arvoa.
Ajalla ja paikalla on merkitystä. Markkinataloudessa tavarat hakeutuvat mahdollisimman arvokkaisiin paikkoihin, missä ne synnyttävät eniten arvoa niiden kuluttajalle tai käyttäjälle.

Kommentoi 2 kommenttia