Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Devalvoiminen kultakannassa ja eurossa

Kultakannan mekanismi oli yksinkertainen. Kun joku maa vei vähemmän kuin toi, se joutui ostamaan tuotteita toisesta maasta kullalla. Kullan määrä kotimarkkinoilla väheni ja tämä alensi kultaan sidottuja hintoja sekä palkkoja. Kulutus supistui ja kauppatase tasapainottui. Tietysti tästä seurasi myös korkojen kohoaminen, investointien vähentyminen ja työttömyyden kohoaminen. Kultakanta pakotti talouskuripolitiikkaan joka aiheutti tiettyä hyvinvointitappiota.

Eurossa ei liiku kulta mutta velka liikkuu. Alijäämäinen valtio velkaantuu ylijäämäiselle. Periaatteessa tämän pitäisi aiheuttaa alijäämä maissa korkojen nousua mutta vapaa pääomien liike sekä EKP ilmoitus pitää euro pystyssä hinnalla millä hyvänsä on eliminoinut tämän, niimpä alijäämä maiden ikuinen velkaantuminen on mahdollista jos vaan euroon luotetaan.

Toisaalta joissakin maissa esiintyy merkantilistista pyrkimystä ylijäämäiselle tai ainakin tasapainoiselle kaupalle. Tähän on muutamia keinoja. EU ei salli tulleja, Euro estää devalvaation joten joudutaan käyttämään kiertoteitä. Saksan malli on, palkat nollataan ja sosiaaliturva elättää työvoiman. Malli on toiminut suhteellisen hyvin koska sitä noudattaa vain yksi maa.

Palkan alennuksen vaihtoehtona on yleisesti hyväksytty arvonlisäveron nosto. Malli on helppo. Verotetaan 20% kaikesta kulutuksesta jolloin kulutus alenee 20%. Malli toimii ellei mitään muuta tehdä. 20% työvoimasta siirtyy työttömiksi eikä kuluta.

Toisaalta joissakin tapauksissa malli ei toimi. Oletetaan että verotulot kasvavat miljardilla joka siis olisi alv aiheuttama hyvinvointitappio kuluttajille. Jos valtio erehtyy kompensoimaan verotulojen kasvun alentamalla jotakin muuta veroa, vaikkapa tuloveroa, ostovoima ei alene vaan siirtyy. Suomen tapauksessa pienipalkkainen raudottaja joka käyttää tulonsa leipään ja kaljaan, menettää, suuripalkkainen pankkiiri saa tuloveron alennuksen. Hän käyttää tulonsa kaviaariin ja ranskalaiseen kuohuviiniin. Niimpä alkuun kauppatasetta tasapainottamaan tehty veronkorotus siirtyikin kotimarkkina yritykseltä ulkomaiselle ylellisyystuotteiden valmistajalle.

Mikäli veronkorotuksella tavoitellaan todellista tuonnin pienenemistä, valtion täytyy kerätä vero paperi euroina ja polttaa rahat. Näin ne eivät mene mitään kiertotietä ulkomaille. Tässä tilanteessa on aivan sama millä keinoin raha kerätään. Onko se alv, tulovero vai omaisuusvero. Pääasia että ostovoima alenee. Tosin alv yleensä rankaisee enemmän kotimarkkina yrityksiä koska suistaa matalan tuottavuuden työvoimaa työttömyyteen kun taas tulovero karsii suurituloisten ulkomaista ylellisyyskulutusta.

Palkanalennuksetkin toimivat mikäli yritys kasvattaa tuotantoaan. Kauppakoulussa ei kuitenkaan opeteta tuotannon maksimointia vaan voiton maksimointia. On luultavaa ettei yritys alenna hintojaan vaan korottaa voittojaan. Tässä tilanteessa tulot siirtyvät pienipalkkaisen leivästä suurituloisen kuohuviiniin. Ranska kiittää, leipäjonot kasvaa.


 

Tuolla yksi gradu jossa asiaa pähkäillään 150 sivun verran, tosin johtopäätökset ovat vallitsevan teorian mukaisia, ei pyritäkään keksimään korjausta kulta / euro kannan ongelmiin.

Valuuttakurssijärjestelmän merkitys makrotalouden kehitykselle: Eurojärjestelmän ja klassisen kultakannan vertailu

http://www.utupub.fi/handle/10024/130543

Jan Hurri toteaa. Euro täytti 20 vuotta, se pitäisi purkaa. Kommentti: Euro täyttää jo 20 vuotta – juhlia voi lykätä, kunnes rahaliitto on valmis tai purettu

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005947966.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Nykypoliitikot pyrkivät keksimään ikiliikkujaa: "Verot köyhien sosiaalituella elävien maksettaviksi — kulutus rahoitettakoon sillä alvilla, joka siitä kulutuksesta kerätään."

Tuo on siis se oikeistokuriversio. Sitten on se hiukan populistisempi versio, jossa pyritään varmistamaan oma uudelleenvalinta olemalla kaikille mieliksi: Luvataan veronkevennyksiä niille, joilla olisi varaa maksaa veroja ja sosiaalitukia ja maksuttomia palveluja niille, joilla ei ole varaa maksaa.

Toisin sanoen pienennetään tuloja ja kasvatetaan menoja. On selvää, että tuollainen onnistuu vain velkaantumalla.

Niin kauan kuin valtio voi kasvattaa velkaansa, tuo ongelmien maton alle lakaiseminen voi jatkua. Sen jälkeen työväenluokan pitää elää niillä säästöillä, joita se on hyvinvointivaltion aikana onnistunut säästämään.

Sitten kun ne säästöt on käytetty, ihmiset alkavat nähdä, että eiväthän yhteiskunnalliset vastakkainasettelut suinkaan olleet lakanneet — ne oli vain lakaistu maton alle piiloon velkarahan voimalla.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Tämän kuullessaan suomalainen hallituspuolueen poliitikko sulkee silmänsä, työntää sormensa korviinsa ja huutaa kovaan ääneen "velka kasvattaa rahan määrää, velka pitää talouden nousussa ikuisesti, velka kasvattaa...".

Samaan uskovat tietenkin myös useimmat ns. talousihmiset, vai pitäisikö sanoa kasinotalouden pelurit?

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Virtuaaliraha on täysin hävittänyt käsitteet vastaavaa ja vastattavaa. Kun kuvitteellisen pääoman idea ja siihen pohjaava velka aikanaan luhistuu mahdottomuuteensa, kirkastuu vaihtovälineen perustan irvokkuus. Velkaa ei ole tarkoitus maksaa vaan hyötyä kerätyistä koroista. Siksi velat tulee maksimoida ja estää mahdollisuus niiden maksuun. Malli toimii vielä hyvin niiden mielestä, jotka korot keräävät ja osingot, koronkiskuri-instituutioista.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Korot ovat olevinaan alhaalla. Käytäntö on toista, kun alhaisuus kompensoituu velan määrän kasvulla. Kun alkuperäinen vaikkapa 100 000 euron velka saadaan poikimaan uutta velkaa, on kaikesta siitäkin mahsettava korkoa. Kun pankin luovat uutta rahaa tyhjästä jakamalla uusia lainoja, ei kovakaan temppu vaikka kymmenkertaistaa se alkuperäinen velka.

Jos korkoa peritää vain 2 %, tarkoittaa se sitä, että kymmenkertaistettuna korko onkin 20 %. Tämä on kyllä kovin pelkistetty karkea esimerkki, mutta se on velan kasvun periaate. Tärkeintä on, etteivät velalliset maksa velkaansa, vaan ottavat koko ajan lisää. Se toimii niin kauan kuin tulot nousevat ja velallinen selviää nousevista korkokuluista. Jossain vaiheessa tuo nakki laukeaa. Siitä seuraa konkursseja ja samalla ennen kokematon omaisuuksien uusjako.

Toimituksen poiminnat