Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Hölmölän liikenne

  • Työtunnit. jos tuohon lisäisi työmatkatunnit, ei riittäs asteikko.
    Työtunnit. jos tuohon lisäisi työmatkatunnit, ei riittäs asteikko.

Hölmölän kansa eleli tyytyväisenä. Tekniikka oli suhteellisen heikkoa, toki leivinuuni ja kangaspuut tunnettiin. Työ oli kuitenkin käsityötä ja työmatkat olemattomat koska kaikki tehtiin kotona. Sitten tuli kylään saha. Hölmölän asukkaat kävelivät töihin. Työmatka oli kolme kilometriä, eihän kukaan sen pidemmälle jaksa kävellä.

Vaan saapuipa tekniikka hölmöläänkin. Automobiili eli itseliikkuvat vaunut. Niillä pystyi kulkemaan paljon nopeammin kuin kävelemällä. Puhuttiin jopa 80 km tunnissa nopeuksista. Autoilu oli fyysisti kevyempää kuin kävely joten hölmölän väki tietysti muutti 80 km päähän työpaikoistaan. Jos aikaisemmin asui kiteen keskustassa ja kävi töissä karhun tehtaalla 3 km päässä, muutti Joensuuhun 70 km etäisyydelle tai vaihtoi työpaikan Joensuuhun mutta asui edelleen kiteellä. Näin saatiin päivittäinen työmatka venymään kahteen tuntiin, tunti suuntansa. Tilillekkin löytyi käyttöä, pitihän auto ja polttoaineet maksaa.

Mutta mikään ei ole pysyvää, onnentila hajosi koska maahan tuli uusi innovaatio. Robottiauto joka ajaa itsekseen. Käyttövoimana sähkö jota tahkottiin tuulimyllyillä joten polttoaineen hinta laski. Hölmölän asukkaat huomasivat robottiauto matkustamisen niin mukavaksi että samalla stressillä saattoi matkata 400 km verrattuna automobiilin 80 km. Hölmölän väki tietysti ratkaisi ongelman, jokainen muutti 400 km päähän työpaikastaan. Liikennevirrat kasvoivat, nettotulo töistä pysyi nollassa koska ne työmatkat. Perheriidat vähenivät, eihän siinä riitelemään kerkeä jos tunnin yössään on kotona ja muut ajat joko robotissa nukkuu tai on töissä. Uusi onnen ja autuuden aika.

Sitten tuli ilmastonmuutos. Eu havaitsi liikenteen olevan kuluttavaa ja säädettiin laki. Työnantaja maksaa palkan työmatkalta, kaikki kulut työnantajalle. Tämä korjasi hölmölän romanialaisen työvoiman oloja reippaasti, tulihan jokaiselle työpäivälle 40 matkatuntia, myös hölmölän oma väki tästä hyötyi, tosin vain kahdeksan tuntia päivässä.

AY pamput innostuivat asiasta. Kommarit laskivat paljon nousee liksa kun työmatkoilta tulee tili. SAK demarit taas miettivät joulua, olihan moni demari pomo oppinut. Aina kun mainitsen kilpailukyky ja valtion velka, saan laskettua palkkoja ja siitä seuraa ilmainen kinkku jouluna. (Jos näet kaupan lihatiskin edessä kaverin joka mumisee, ”Kilpailukyky, valtion velka” olet tavannut ay demarin joka olettaa saavansa ilmaisen kinkun.)

Vaan ei toteutunut toiveet. Firmat keksivät saatanallisen säästökeinon. Työpaikka tuotiin lähelle työläistä tai työläiselle hankittiin edullinen asunto työpaikan vierestä. Työmatka supistui kilometriin ja vaikka sen hitaasti käveli, ei tuloa muodostunut. Tässäkin osa hölmölän fiksuimmista keksi, kierränpä naapurikaupungin kautta, tulee matkatunteja.

Kapitalistin oveluus on suurempi kuin hölmölän asukkaan. Kävi käsky, töihin on mentävät suorinta tietä ja edullisimmalla kulkuneuvolla. Robottiauto syrjäytyi sähköisen polkupyörän tieltä, työmatka supistui edelleen olleen keskimäärin 600 metriä.

Hölmölässä tuulimyllyt jauhoivat sähköä joka jouduttiin myymään ulkomaille. Robottiautot ruostuivat talleissa, väki käveli tai pyöräili töihin. Osa tosin teki pienen (palkattoman) lenkin joten edes kuntosalia ei tarvittu, tarpeellinen liikunta hoitui matkalla. Kuntosaleista tehtiinkin porkkanankasvattamoja joissa ledit takasivat tasaisen tuoton. (Ledit kehitettiin alun perin hampun kasvatukseen mutta työatkojen stressitason alentuminen poisti tarpeen huumaaville kasveille.)

Tämä nerokas teksti syntyi useana päivänä peräkkäin eri muodoissaan seistessäni kehä ykkösen jonossa. Pimeä, vesisade, 10 km h nopeus on sellainen yhdistelmä että alkaa epäillä jopa liikennejärjestelyjen järkevyyttä. Työnantaja ei epäile, sehän ei lystiä maksa. Jos maksaisi, takaan että ei olisi jonoja.

Luin myös Nasim Talebin Oma nahka pelissä. Väitti, on kaksi tapaa ratkaista ongelma.

1. Tieteellinen ja helppo. (Kuten tuo työmatkalta maksaminen)

2. tieteistinen. Vaikea, monimutkaista teknologiaa vaativa ja luultavasti toimimaton. (Kuten robottiauto ja sen vaatima infra ellei keksitä keinoa lyhentää ajomatkoja.)

Kannattaa pitää mielessä, muinainen kiina, kreikka, rooma jne toimivat ilman polkupyörää, kävely oli tehokkain tapa liikkua. Antiikin suunnittelijat osasivat jotakin mitä nykyiset ei.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kreikkalaisilla oli hyvät tiet, joissa oli vielä erikoisvahvistettu ura standardoidulle renkaanvälille 1.625 metriä. Roomalaisilla oli vielä paremmat. Se mikä turisteille nykyään esitellään roomalaisena tienä, on tuon tien perustus. Isojen kivien päällä oli oikeasti 25 cm pieniä kiviä, sitten n 30 cm sementinkaltaista massaa, päällimmäisenä vielä pintakerros.

Kansainvaellukset hävittivät nuo perustuksiaan myöten, kuten kaiken muunkin. Sen jälkeen tuli pimeää keskiaikaa, kulkutautia, 30-vuotista sotaa ja muuta vastoinkäymistä niin, että tienrakennus toipui takaisin samalle tasolle vasta ehkä 1800-luvun alussa. Vielä 1700-luvulla kyytijärjestyssäännössä sanottiin, että "teillä on parempi ja mukavampi ratsastaa kuin ajaa". Ehkä sellainen ohjesääntö saadaan joskus Suomeenkin. Toistaiseksi nelivetomaasturi on vielä tiestöllä aivan käyttökelpoinen laite.

Käyttäjän jyrkikasvi kuva
Jyrki Kasvi

Työmatkojen lyhentäminen olisi tosiaan monella tavalla järkevää. Yli 45min työmatka suuntaansa lisää mm. avioeroriskiä (Ruotsissa 40%). Ja kuten tekstissä todetaan, täytyy tietää mitä halutaan ja etsiä toimivat kannusteet. Esim Suomessa on haluttu pitää koko maa asuttuna, mihin on kannustetu vaikeuttamalla työn perässä muuttamista varainsiirtoverolla ja tukemalla työmatkavähennyksillä pitkiä työmatkoja.

Toimituksen poiminnat