Hävittäjähankinnoista

Pitänee jonkun tehdä määritykset mitä tarvitaan. Tarpeitahan on monenlaisia ja niihin pitää varautua. Ensimmäinen jakolinja on, sotaan vai rauhaan valmistaudutaan. Muinoin Kekkonen meinasi jättää hävittäjät hankkimatta koska ei suurta sotaintoa tuntenut. NL pakotti ottamaan Migit ettei jää tyhjiötä. Nyt ei NL määrää, voidaan ottaa mitä tarvitaan.

Rauhanaika

Rauhan ajan ilmavoimien tehtävä on tunnistaa ilmatilanloukkaaja. Siihen parhaiten sopii tutka koska kiinnostavaa on mistä maasta kone tulee. Joskus kaivattaneen myös lähi tunnistusta joka vaatisi viis toimintakuntoista lentokonetta. Niin nopeita että kerkeää tunnistamaan. Eli viisi Hornettia taikka Drakenia. Niillä Gnesnan saa kiinni, ei pääse senaatin torille laskeutumaan tietämättä.

Puolustus

Puolustus sodan aikana tehtävä on minimissään pystyä häiritsemään hyökkääjiä. Hyökkäys voidaan tehdä ainakin lentokoneella, risteilyohjuksella, dronella taikka ballistisella ohjuksella. Ilmatorjunta toimii kaikkia vastaan jonkinlaisella teholla. Hävittäjä, mikäli sattuu olemaan ajanmukainen, pystyy laajemmalla alueella toimimaan. Ellei vihollisella ole ylivoimaa mikä on suhteellisen todennäköinen tilanne jos puolustetaan.

Suursuomi

Hyökätessä on ylivoima taikka ylipäällikkö on hullu. Silloin tarvitaan kykyä pitää ilmaherruus sekä kykyä pommittaa. Tässäkin tilanteessa ilmatorjunta on varteenotettava vaihtoehto paikallisen ilmaherruuden hankkimiseen. Jos vastustaja käyttää pitkän matkan pommittajia, niitä vastaan toimii hävittäjätkin mutta kevyet dronet, raketit, risteilyohjukset ja helikopterit iskevät ennen kuin hävittäjät ovat paikalla. Ellei niitä hävittäjiä ole niin paljon että 24/7 ilmaherruuden kykenevät pitämään ja koko aika ylivoimainen kalusto ilmassa. Siihen ei kovinkaan monella valtiolla ole kalustoa.

Pommituskykyä hyökkääjä yleensä kaipaa, siihenkin on USA käyttänyt risteilyohjuksia. Suomen rahavarat tuntien risteilyohjus on järkevämpi kuin pommikone koska kumpaakin voidaan pitää kertakäyttöisenä mikäli kunnolla ilmapuolustettuun kohteeseen joutuu hyökkäämään. Siviilikohteiden pommitusta taas vierastetaan mutta jos niihin halutaan lentokoneilla iskeä, siihen välttää sodan aikaiset BL ja JU-88 koneet jos ne jostakin museosta löytyvät.

Virhevalinnat?

Eikö kuitenkin olisi viisainta varautua hyökkäämään, olisihan puolustaessakin käytössä ensilinjan kalusto? No ei. Jos valmistaudutaan hyökkäämään pommikoneilla ja joudutaankin puolustamaan ylivoimaa vastaan, kentät tuhottuna, pommikoneet ylivoimaisen vihollisen jahtaamana, vähät hävittäjät alas ammuttuna, lopputulema on selkeä. Talvisodan aikaan ilmavoimat ylpeili BL pommittajilla. Ne vaan eivät voineet hyökätä koska ensimmäinen hyökkäys olisi ollut viimeinen. Koneet oli pakko pitää kentillä. Jos samalla rahalla olisi hankittu torjuntahävittäjiä, olisi saatu noin kolminkertainen määrä. Raha olisi ollut paremmassa käytössä myöskin ilmatorjunta aseissa, niitä olisi voinut käyttää niin lähi-ilmatorjuntaan kuin panssarin torjuntaan kuten saksalaiset käyttivät raskaita it tykkejä.

Jos puolustetaan, valitaan liikuteltava it kalusto, jos hyökätään, hävittäjät ja pommittajat.

Onkin melko helppo lähettää tarjouspyynnöt. Miettii vaan puolustusvoimien tehtävät ja valitsee. Joko 5 hävittäjää ja kohtuullinen it taikka 2000 hävittäjää ja 1000 pommittajaa.

Tietysti voidaan ajatella myös demilitarisointia. Se tuskin onnistuu suoraan, täytyy käyttää kiertotietä. Iiro Viinanen aikoinaan tuhosi maavoimat ostamalla rahoilla Hornetteja. (ns panssarilaiva strategia.)

 

Muutama lainaus Suomen sotilaasta:

Toisaalta ilmauhkiin varautuminen lienee turhaa?

” Haagin julistuksessa vuonna 1899 kiellettiin kranaattien ja räjähteiden pudottaminen ilmasta, siis ilmapommitukset. ”

Onko aikaisemmin munattu hankinnoissa?

” ”Ilmatorjunnan kehitysohjelma 31” sisälsi 84 ilmatorjuntatykkiä ja 250 ilmatorjuntakonekivääriä, mikä olisi parantanut suorituskykyä merkittävästi. Hanke epäonnistui, kun panssarilaivojen aseistaminen vei pääosan ilmatorjunnalle varatuista rahoista. Tämä virheinvestointi kostautui talvisodassa. Jopa marsalkka Mannerheim totesi muistelmissaan, ”että meripuolustuspropaganda ei koitunut eduksi puolustuslaitokselle kokonaisuudessaan.” Sama tilanne toistui, kun lentojoukoille hankittiin pommikoneita hävittäjien asemasta. Kummassakin tapauksessa heikennettiin omaa ilmapuolustusta matkimalla suurvaltojen asevoimien kehitystä.

Missä mennään?

”Miehitettyjen lentokoneiden ja helikoptereiden torjuminen ei ole ongelma, se kyky meilläkin on. Teknillisesti suurin haaste on ballististen maalien torjuminen. USA:n liittokunnan täydellinen epäonnistuminen ballististen ohjusten (Scud B) torjunnassa Persianlahden sodassa 1991 mullisti ilmapuolustusajattelun. Painopiste siirtyi ilmapuolustuksesta ohjuspuolustukseen. Amerikkalaisten uhkakuvana on nyt taktillisten ballististen ohjusten, risteilyohjusten ja miehittämättömien koneiden torjuminen.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu