Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Vaihteeksi Nairusta

  • Smith, Marx ja Keynes. Työllisten määrä.
    Smith, Marx ja Keynes. Työllisten määrä.
  • Smith, Marx, Nairu ja Keynes. Työllisten määrä.
    Smith, Marx, Nairu ja Keynes. Työllisten määrä.
  • Ennustettu nimellinen bkt kasvu eri teorioilla. Inflaatio 2% + tuottavuuden kasvu 3%.
    Ennustettu nimellinen bkt kasvu eri teorioilla. Inflaatio 2% + tuottavuuden kasvu 3%.
  • 3% reaalinen bkt kasvu ja toteutunut. Ollaa sössitty.
    3% reaalinen bkt kasvu ja toteutunut. Ollaa sössitty.

 

Nairu: on työttömyyden taso jonka alittaminen kohottaa palkkatasoa joten alle Nairun ei työttömyyttä saa pitkällä aikavälillä painettua kohottamatta inflaatiota. Teoriaa on kritisoitu mutta mielestäni aiheettomasti. Kokemuksesta tiedän, kun yritys joutuu palkkaamaan lisää työvoimaa kilpailuilla markkinoilla, esim rakennuksilla nousukaudella, se joutuu korottamaan palkkoja. Mekanismi on yksinkertainen. Firma mieluummin palkkaa töissä käyvän kuin työttömän. Jos ostaa kilpailijalta duunarin, joutuu maksamaan enemmän kuin edellinen firma maksaa. Jo Adam Smith totesi, ne alat joilla on työvoimapulaa, maksavat enemmän kunnes pula poistuu. Yritys jolta ostetaan ammattilaiset pois joutuu korottamaan palkkoja estääkseen joukkopaon. Pois ostettujen tilalle palkataan tietysti työttömiä.

Oletetaan: työttömän tuottavuus on 80% töissä käyvän tuottavuudesta. Kun entisten työntekijöiden palkkaa jouduttiin nostamaan 20% paon pysäyttämiseksi, uusille kannattaa maksaa se entinen käypä palkka.

Muutoksen kokonaisseuraus on: Vanha työntekijä tienaa 20% enemmän, entisen työttömät saavat saman kuin vanha työntekijä ennen työvoiman tarpeen kasvua. Palkkakustannukset nousivat 20%.

Nairua laskettaessa käytetään pidemmällä ajalla vakiintunutta työttömyyttä. Nairu voi olla 3% jos takana on pitkä nousukausi, toisaalta pitkän laskukauden jälkeen se voi olla 40%. Kysymys on vakiintuneesta työttömyyden tasosta johon ei muutosta saa muuten kuin palkkojen nousun kautta.

Nairua pidetään Milton Friedmanin keksintönä. Sillä oli kuitenkin edeltäjät. Marx huomasi palkkojen kohoavan täystyöllisyyden oloissa niin korkeiksi ettei yritys tuota voittoa, mistä seuraa lama.

Marxilainen kasvukäyrä onkin sahanterä jonka suunta riippuu pitkän aikavälin kasvusta. Nairussa on myös Keynesiläinen lisäys. Keynesin mukaa talous voi jäädä alle optimitason pysyvästi. Jolloin sahanterän suunta on vaakasuora tai jopa laskeva jokaisen uuden laman pudottaessa taloudellisen toimeliaisuuden tasoa.

Nairussa on tietenkin yksi perustavanlaatuinen vika. Se on mikrotalousteoria joka keskittyy työvoiman työhalukkuuteen. Aivan sama kun ennustaisi satoa heinän kasvuhalun mukaan huomioimatta säätä, lannoitusta, maaperää jne. Tai auton keskinopeutta pelkästään moottorin kuutioiden mukaan. Se tuskin paljon auttaa jos kosla on kattoa myöten suossa.


 

Kerronpa tarinan elävästä elämästä.

Yrityksellä on kaksi raudoittajaa, X tienaa 16 € tunti, Y 17 € tunti. Töiden vähetessä yritys antaa lopputilin Y:lle.

Tulee äkkiä iso urakka, tarvitaan kaksi raudoittajaa. Y ilmoittaa, 19€ on minimi jolla hän tulee takaisin. Firma soittaa minulle ja ilmoitan hinnaksi 18€. Minä aloitan duunin.

X saa paremman paikan, 25€ tunti. Pakko ottaa Y takaisin. Firman palkkakustannukset kohosivat reilun 10%. (16 + 17 - > 18 + 19 )


 

Kuvien selitys

Oletetaan työn tuottavuuden kasvuksi 0%, inflaatioksi 0%. Tällöin Smithiläisen version mukaisen kansantulon täytyy olla vakio.

Marxilainen kasvukäyrä olettaa kuitenkin laman tulevan joka 7 vuosi. Marxin aikaan näin olikin, tosin en muista oliko juuri 7 vuoden välein.

Keynesiläinen käyrä menee tietenkin niin ettei palata enää alkuperäiselle tasolle.

Toinen kuva, siihen on lisätty Nairun mukainen työllisyys.


 

Kuvat muuttuvat jos huomioidaan todellinen tilanne. 3% tuottavuuden kasvu ja 2% inflaatio. Kolmas kuva kertoo miltä tilanne näyttää silloin. Smithiläisessä maailmassa henkilö joka tienasi 1990 reilun 60 mk tunti tienaisi nyt 40€ tunti. Aika harva raksaduunari on pysynyt mukana kehityksessä. Ei edes Nairun mukaisessa kehityksessä. Moni tietysti suoraan kumoaa jokaisen teorian koska kokeellinen tulos ei vastaa teoriaa. Teorioista puuttuu poliittinen ulottuvuus. (Euro, Kiky, palkkamaltti jne) Keynesillä se on joten tuloskin vastaa lähinnä keynesiläisen teorian ennustetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Kuka hyvänsä pystyy kertomaan mikä on ongelma. Pitäisi pystyä myös ratkaisemaan sen. Oletetaan että Nairu pitää paikkansa vapailla markkinoilla (kykenen sen osoittamaan myös yrityksen investointilaskelman ja kysyntä / tarjonta käyrän kohtaannolla.)
Kuinka siis alennetaan työttömyyttä niin ettei inflaatio nouse? (Oletetaan että ennen kuollaan nälkään kun sallitaan palkkojen nousu, siis vanha kunnon 1800 luvun meininki.)
1. Hinta ja palkka sääntely. Siinä se on. Valvominen on hankalaa, firmahan voi maksaa pimeästi jos tarvetta on.
2. Työttömien pieksäminen töihin. Se toimii joissakin tapauksissa. Historiallisesti aika heikosti jos tutkitaan englannin workhouse systeemiä. Sipilän kopla tätä mallia soveltaa.
3. julkisen sektorin työllistäminen. Jos valtio / kunta palkkaa omalle verokortilleen pitkäaikaistyöttömän, liukumia tuskin paljon on, voidaan käyttää minimipalkkaa. Mikäli julkisen sektorin työ on heikommin palkattua kun yksityisen, tästä tulee väylä työmarkkinoille. Firma saa harjaantuneen työläisen samalla hinnalla mitä entisetkin. Työläinen taas saa reilun palkankorotuksen kun vaihtaa julkiselta yksityiselle.
Vuoden 2011 julkisen sektorin henkilöstö YLE grafiikan mukaan noin https://yle.fi/uutiset/3-7062265 :
Norja 31%
Tanska 30%
Ruotsi 26%
Suomi 23%

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset