*

Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Kansantalouden alkeet: Kultakaivoksen hyödyntäminen

Eräs perinteinen keino rikastua on kaivaa kultaa. Muinoin kultakolikot olivat ainoa käypä maksuväline, kulta oli pakko kaivaa maasta ympäristö haitoista piittaamatta. Keynes aikoinaan totesi kullan kaivamisen olevan eräs parhaista keinoista työllistää. Kulta ei tuota mitään reaalista arvoa eli sitä voidaan tuottaa rajattomasti. Markkinat ovat rajattomat. Kaivaminen työllistää ja siten jakaa ostovoimaa työläisille. Pankkiirit näkevät toiminnan järkevänä koska siitä saadaan keltaista metallia.

Modernissa maailmassa kullan kaivaminen on tietenkin turhaa. Työvoimakustannukset alenevat koko aika tuottavuuden nousun myötä eli kultaharkon hankintameno pienenee aikaa myöten, siksi kaivamista kannattaa lykätä aina huomiseen. Harkkojen säilyttäminen maksaa ja ne voidaan varastaa. Maassa säilytetty kulta on hankalaa varastaa. Kultakaivoksen arvo ei olekaan siitä kaivettu kulta vähennettynä kaivukustannuksilla vaan maaperän sisältämä kulta vähennettynä tulevilla kaivukustannuksilla joita voidaan pitää nollan suuruisina.

Ainut syy kaivaa kulta maasta ja siirtää se muualle on omistuksen epävakaus. Jos kaivosoikeudet on hankittu lahjuksilla tai aseella uhaten, on luultavaa, jossakin vaiheessa valtaan tulee rehellinen hallitus joka takavarikoi ryöstetyn omaisuuden. Mikäli riskiä pidetään suurena, on varastettu kulta kaivettava maasta ja piilotettava johonkin minne lain pitkä koura ei yllä. Muutoin kulta voidaan arvopapereistaa ja myydä kaivamatta. Paperin ostajalla on oikeus halutessaan kaivaa kulta maasta. Hän ei sitä tietenkään kaiva koska laskevat kustannukset kasvattavat löydön arvoa kunnes kaivu ja säilytyskustannus on tasan nolla.

Koska kansantaloustiede on matemaattinen laji, kaivattaneen kaavoja:

Kullan arvo maassa = Kullan arvo markkinoilla – odotettu kaivukustannus – takavarikoinnin riski

Ellei takavarikointi uhkaa, arvo nousee koko aika. Entä varastoitu arvo?

Kullan arvo varastossa = Kullan arvo markkinoilla – varastointikustannus.

Kullan nykyarvo varastossa laskee koska varastointikustannus on maksettava vuosittain. Jos kultavarasto maksaa harkon vuoteen ja säilötään 1000 harkkoa, 1000 vuoden kuluttua jäljellä on nolla harkkoa.


 

Joskus kaivamiseen on saatavissa yhteiskunnan tukea jolloin kaivamisen kaava muuttuu muotoon:

Kullan arvo maassa = Kullan arvo markkinoilla + yhteiskunnan tuki – kaivukustannus – takavarikoinnin riski

Kaivamispäätöstä tehtäessä on mietittävä pysyykö tuki samana vai nouseeko se aikaa myöten. Jos tuki on nouseva, kulut laskevat ja takavarikoinnin riski pieni, kaivaminen ei kannata. Yleensä kaivaminen kuitenkin kannattaa koska ei mikään hallitus niin tyhmä ole että ikuisesti maksaa tukea oman omaisuutensa poisviemisestä. (Joissakin tapauksissa hallitukset voivat kylläkin koostua vuosikymmeniä typeryksistä joten kaivamisen ajankohtaan vaikuttaa oletus hallituksen viisastumisesta. Kaivostoiminnan kasvu kertookin sijoittajien näkemyksestä. Vallassa oleva hallitus on typerin mahdollinen ja seuraava väistämättä fiksumpi.)


 

Entä jos kullan hinta nousee harkkokulta pulan seurauksena?

Yhtälöt eivät muutu. Maassa oleva kulta on edelleen arvokkaampaa kuin varastoitu kulta. Kaivaminen ei kannata.

Kultakaivoksen hyödyntäminen kullan hinnan laskiessa pysyvästi?

Jos kullan hinta on laskussa ja laskun oletetaan olevan kiihtyvää, kullasta on tietenkin päästävä eroon. Eräs keino on kaivaa se ylös maasta ja myydä kiireesti. Tämä on kuitenkin virhe. On viisaampaa myydä kaivuoikeus koska se on nopeammin realisoitavissa kuin kaivettu kulta.

Tässäkin tilanteessa kulta kannattaa jättää maahan ja minimoida tappiot myymällä paperikultaa.

Kulta kannattaa kaivaa maasta jos kaivostoiminnan kustannukset nousevat vuosittain. Koska koneet paranevat, palkkojen tuottavuuden nousua nopeampi kohoaminen voi luoda tämän tilanteen.


 


 

Tiivistelmä. Kuinka kansantalouden klassikot suhtautuvat asiaan?

  1. Smithin aikaan rahaa oli kulta. Kulta oli pakko kaivaa ylös ja lyödä rahaksi tai säilyttää harkkoina jos sillä halusi olevan käyttöarvoa.

  2. Marx ymmärsi riiston mekanismin. Kapitalistin riisto on työn tuottama raha – työvoimakustannukset. Mikäli kapitalisti haluaa rikastua kaivoksella, hänen täytyy kaivattaa kulta ylös ja maksaa työvoimalle pieni osa kullasta palkkoina. Erotus jää riistäjän taskuun.

  3. Keynes ymmärsi kullan arvottomuuden mutta kaivaminen työllistää ja luo siten kokonaiskysyntää. Kaivaminen kannattaa aiheuttamansa turhan työn ja ympäristöhaittojen takia. Monesti haittojen tuoma työllisyysvaikutus on paljon suurempi kuin itse kaivamisen vaatima työ.

  4. Todellisuudessa kultakaivostoiminta on tarpeetonta jos hyödynnetään finanssikapitalismia.


 

Lisäys:

Noiden järjestelmien lisäksi on ns kepulainen taloustiede. Siinä kaivaminen ei kannata koska maaperässä ei ole hyödynnettäviä metalleja mutta prosessi saadaan aikaan kaatamalla maahan rikkihappoa. Tämä työllistää kepulaisia yrityksiä ja luo siten kohdennettua ostovoimaa. Palkan maksaa valtio joten kyse on eräänlaisesta keynesiläisyydestä. Suurin ero keynesiläisyyteen on ettei tämä prosessi tuota pyramideja, kultaa taikka taloja vaan jättimäisen saastumisen pohjavesien tuhouduttua. Tämä taas työllistää lisää kepulaisia yrityksiä. Kepulainen taloustiede on sukua myös poliittiselle taloustieteelle koska siinä koko toiminta nojaa poliittiseen toimintaan ja yhteisiin varoihin. Erona voidaan pitää lähinnä hyötyjien joukkoa. Poliittinen taloustiede pyrkii hyödyttämään koko yhteiskuntaa, kepulainen vain pääministerin sukulaisia.


 


 

X saarten asukkaat ovat tuon tajunneet jo muinoin. Heillä rahana käytettiin suuria kiviä jotka ovat paikallaan. Maksaminen tapahtuu siirtämällä kiven omistus toiselle henkilölle. Tällöin ei tarvita korttien esittelyä, seteli- tai kultarahojen siirtoja. Pelkkä sanallinen kiven omistusoikeuden siirto riittää. Maksutapahtuman transaktio kustannukset ovat pienet ja kiveä ei lyhyellä aikavälillä syö sen kummemmin inflaatio kuin rapautuminen. Kyseessä on siis kova, ei kelluva valuutta. Maahan jätettyyn kultaan verrattuna rapautuminen on kuitenkin haitta pitkällä aikavälillä. (Rahan Antporologia kirjassa kerrottiin. En muista saaren nimeä. Pitänee tarkistaa.)

 

Arvelin kirjoittaa kansantalouden oppikirjan. Pistän tänne vertaisarvioitavaksi joitakin juttuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kiitos, melkein ymmärsin.
Kullalla on käyttöarvoa elektrokomiikassa. Vaikuttaako tämä jotain? Olettaisin, että jos korvaavaa alkuainetta ei keksitä, kullan hinta kohoaa tämän kysynnän johdosta. Kohoaa sitä enemmän, mitä vähemmän kaivetaan?

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo kyllä se elokroniikka kultaa kaipaa eli pakko sitä on kaivaa. huvittavaa tuossa on vaan se että kultakaivoksen omistajan ei kannattaisi tehdä niin. elikkä vahva omistajuus olisi este markkinoiden toiminnalle. luulen että tuo alkaa jossakin vaiheessa vaikuttaa taloudelliseen päätöksen tekoon laajemminkin kunhan jokainen kaivannainen aikaa myöten muuttuu niukaksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset