*

Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Kerrankin hyvä työmaa-kolumni

Rupesin funtsailemaan kunnollisen työsuhteen reunaehtoja, kun kerrankin olen miltei inhimillisellä työmaalla. Työmatka kahdeksan kilometriä, hyvät kelit ja työmaan aikataulu vaikuttaa realistiselta. Ei olla edes pahasti myöhässä. Normaaliin 60 kilometrin työmatkaan ja työmaan aikataulun kolmen kuukauden myöhästelyyn verrattuna tämä vaikuttaa todelliselta paratiisilta. Voi mennä töihin polkupyörällä ja käydä lounastamassa läheisen koulun ruokalassa.

 

Mikä on syynä, että tällaiseen tilanteeseen ei yleensä päästä? Jostakin syystä työvoima on pakko aina kiikuttaa toiselta puolen maata. Aikataulut tehdään niin, että niissä ei pysy teki mitä vaan ja kelitkin valitaan mahdollisimman heikoiksi. Se on sitä markkinataloutta. Kilpaillaan ja sotketaan hommat kiireellä. Miten tuota välttävää työsuhdetta voisi vielä korjata? Lähtisin ensimmäiseksi siitä, että työmaalla oleskelu ei ole pakollista. Kun hommat on tehty, jätkät saavat lähteä kotiin. Ennen muinoin oli tapana tehdä viikko täyteen keikkoja. Kun hommat oli saatu valmiiksi, sai loppuviikon olla kotona ja palkka juoksi.

 

Jos vielä tuntipalkan saisi edes kohtuulliseen 50 euron tasoon, olisi rakennuksella mukava työskennellä. Kaikki hyötyisivät. Tekijä saisi vapaata, firmalle tekisi voittoa, kun työmaa pysyisi aikataulussa. 1990-luku korjasi tuollaiset joustavat työajat. Aliurakoitsijat joutuvat nykyisin laskuttamaan jokaisen läsnäolotunnin. On tärkeää tehdä tunteja, ei töitä. Sama käytäntö on levinnyt myös pääurakoitsijan duunareiden keskuuteen. Työvoiman liikkuvuus on nykymantra, joka korjaa kaikki ongelmat. Jos Neuvostoliitossa olisi ajettu ristiin niin, että kiteeläiset käyvät töissä Joensuussa ja joensuulaiset Kiteellä, olisi sitä pidetty merkkinä suunnitelmatalouden ongelmista. Kun näin tehdään markkinataloudessa, kyse on systeemin tehokkuudesta ja erityisen loistavasta asiasta. Ketään eivät kiinnosta autoilun ympäristövaikutukset, matkoihin käytetyt hukkatunnit taikka matkakulujen vaikutus ansioihin. Tulot voivat olla pienemmät kuin töissäkäyntikulut.

 

Työnantajan kiinnostus matkakuluja ja matka-aikoja kohtaan kasvaisi merkittävästi, jos matka-ajalta pitäisi maksaa palkka ja matkakulut korvattaisiin todellisten kulujen mukaan. Jo 20 euron tuntipalkka matka-ajalta sekä 50 senttiä matkakorvausta kilometriltä tekisi autoilusta yrityksen kannalta vähemmän kiinnostavaa.

 

Koska yritys määrää millaisia matkoja ajetaan, uskoisin muutoksella olevan merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ja turhaan liikenteeseen. Työpäivän pituus alenisi vuonna 1917 laissa määrättyyn kahdeksaan tuntiin päivässä. Jos työntekijä joutavan autoilun sijaan käyttäisi tunnin päivässä työmatkapyöräilyyn, hyötyisivät sekä kansantalous että työntekijän kunto muutoksesta. Samalla voitaisiin ratkaista myöskin ulkomaisen työvoiman luoma epäterve kilpailutilanne. Harva yritys innostuisi maksamaan puolalaiselle raudoittajalle päivittäisiä matkakuluja kotiin ja takaisin.

 

Punakynä Auvo Rouvinen Kitee

 

viimene rakentaja kolumnini. ilimesty eile lehdes. (rakentaja o raksaduunareide liiton lehti)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Joo ja naurattaa. Asun itse lähiössä ja nyt laitetaan taloja hupun alle. Ulkosivujen saneeraus ja muutakin kivaa.

Vastapäisestä talosta piikattiin seinät auki ja parvekkeille käyttökielto. Sitten tulivat tellinkien rakentajat romaniasta, pari kerrosta ylempänä asuu alan ammattilainen, joka painaa Varkauteen Kaarinasta tekemään samaa hommaa. Eikä siinä vielä kaikki.

Perhanan kallis kone, sellainen nokkanosturi kaikilla herkuilla on parkeerattu just oman parvekkeemme, joka on vielä käytössä eteen. Jököttänyt siinä viisi päivää meinaan maksaa sekin.

Sinänsä on kiva seurata urakan etenemistä. Helkkarin moinen alkuinnostus, jostain syystä ja sitten rauhaisa suvantovaihe. Sääliksi käy naapuritalon asukkeja.

Vanha viisaus... purkaminen on aina helpompaa, mutta teeppä tilalle jotain uutta. Tästä se on kysymys. No Romanialiset ovat häipänneet ja palajavat sitten talvella uusia tellinkejä tekemään. Nosturi kököttää parveekkeni lisävarusteena.

Hyvin purettu....

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Ai niin se auton käytö verotus. Suomi elää kumipyörien varassa toistaiseksi. Kaikki verotus mikä liittyy autoiluun ja kallistaa sitä heijastuu tavalla tai toisella heti ja nyt kaikkeen kulutukseen kustannuksia lisäävästi.

Joka toisin väittää...

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Aikataulut laatii/ hinnoittelee tilaaja. Urakoitsija kilpailuttaa verille urakat. Ole siinä sitten työnjohtajana.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Täällä Tampereella rakennustyömailla ei juuri suomea kuulee Sehän onsitä markkinatalouden kierrätystä, että tunnelintekijät ja rakennustyöläiset tulee Puolasta ja Virosta hankkimaan elantoa perhelleen eikä tarte maksaa veroakaan jos kierretetään neljän kuukauden pätkissä. Kynnelle kykenevät suomalaiset taas menevät Norjaan ja loput kymmenetuhannet rakennusalan miehet kortistoon.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Joo,katsotaan kuinka kauan ne kortistot kestää. Asunnotkin joutuu varmaan Puolalaiset ostamaan,kun mehän lähdetään vetään !

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Siksi ruotsin kielen opiskelu on tärkeä asia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset