*

Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Lukemista kesäksi

Mieleen tulee mitä lomalla tekisi. Lomarahojen niukkuus estää kalliit harrastukset, joten täytyy etsiä halpoja. Niitäkin on. Kesälomalla voi lukea. Sen sijaan että tekisi sukulaisille talkoilla kesämökin, voi ajan käyttää itsensä sivistämiseen. Ongelma on vain, mitä lukisi. Jokainen on kahlannut läpi tieteen suuret klassikot, Dostojevskit osataan ulkoa, Pääoma tunnetaan hyvin, Kama sutra (Rakkauden tiede) pölyttyy kirjahyllyssä sivut rispaantuneina. No tuo Kama sutra saattaa jollakin olla kesken. Ainakin minä tapasin yhden naisen joka ei varsinainen lukutoukka ole. Pöydällä Korkmanin Markkinat ja utopia, kirjanmerkki sivulla 76, sen vieressä. Miksi Marx oli oikeassa, kirjanmerkki sivulla 108. Uteliaisuuttani katsoin kirjahyllyä, silmiin sattui Kama sutra jonka välistä sivulta kolme löytyi kirjanmerkki. Oli kuulema kyllästynyt. Päättelin, ellei edes Miksi Marx on oikeassa, vedä lukijaa puoleensa niin että ei voi laskea kirjaa kesken käsistään, kyseessä ei ole lukutoukka vaan rakennustyöläinen. Arvio osoittautui oikeaksi, oli rakennuksilla työskennellyt.

 

Kaikki rakentajat eivät siis jaksa keskittyä pitkiin ja ikäviin tarinoihin. Vaaditaan kevyttä tekstiä. Onneksi sellaisiakin kirjoja on. Wahlroosin Markkinat ja demokratia, irti enemmistön tyranniasta. Wahlruus edustaa kevyttä kesälukemista joka on kirjoitettu lennokkaalla tyylillä tosiasioita valikoivasti esitellen. Kirja kannattaa lukea, koska siitä käy ilmi mitä oikeisto kaavailee tulevaisuudesta. Täytyy vain pitää mielessä, että kirjan johtopäätökset pohjaavat erittäin valikoiviin historiallisiin totuuksiin.

On myös helppolukuista ja oikeaa taloustiedettä. Rahatalous haltuun, irti kurjistavasta talouspolitiikasta, muodostaa erinomaisen esimerkin tästä. Kirjassa osoitetaan selkeästi, talouspolitiikassa on vaihtoehtoja. Mielestäni merkittävin suomalainen talouskirja kautta aikojen. Laskisin sen samaan kastiin kuin suomennetut Kansojen varallisuus, Pääoma ja Keynes. Kirjassa tuodaan esiin jälkikeynesiläisen taloustieteen tarjoamat mahdollisuudet. Sen luettuasi tiedät miten taloutta voidaan hoitaa täystyöllisyyden ja hyvinvoinnin näkökulmat huomioiden. Johtopäätökset ovat pitkälti vastakkaisia kun Nallen kirjassa.

Kaikkia kiinnostaa öljy, toimiihan koko rakennusteollisuus ja työmatka liikenne öljyllä. Paras lukemani on, Suomi öljyn jälkeen. Siinä esitellään tämän hetken energiatilanne sekä tulevaisuus. Ehdottomasti hyödyllinen ellei suorastaan välttämätön luettava siis.

 

Tietysti on muitakin kirjoja. Ainakin Raamattu. Ehkä jopa tuhat ja yksi yötä on jollakin lukematta. Tosin Raamattuun pääsee tutustumaan armeijan putkassa joten se lienee useimmille tuttu sätkäpaperista. Tekstikin on joiltakin osin mielenkiintoista. Ainakin Lootin tarina jossa Jumala muuttaa tottelemattoman vaimon suolapatsaaksi. Ikävän vastoinkäymisen rohkaisemana Lootin tyttäret juottavat isänsä humalaan ja jatkavat sukua hänen kanssaan. Nämä olivat Sodoman synnittömät, muut Jumala tuhosi irstauden takia. Raamatustakin löytyy luettavia kohtia.

 

Punakynä

Auvo Rouvinen

Kitee

Teksti on alunperin Rakentaja lehden kolumniksi kirjoitettu, väsään noita enemmän kun myyn joten joutanee täällä julkaista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suositeltavia perusopuksia mainitset, mutta noita on tietenkin luettu aikoja sitten. Viimeksi luin Kjell Westön viime syksynä ilmestynyt romaani joka oli ihan kiintoisaa. Tietokirjoja minulla on yöpöydällä sieniopas josta yritän oppia muutamia kääpiä ja kasvikirja josta voin tarkistaa kasvien nimet.
Sinun juttusi on niitä harvoja joita viitsin lukea täällä.

Aslak Koivuila

Missä kuljimme kerran oli sytyttämätön.
Kangastus 38 paska - viimeinen kirja jonka Westö'ltä luin.
tämmönen lista on helpompi kuin Auvon tekemä:
En koskaan enää lue Jari Tervoa (Aysha kommentit), Kari Hotakaista (itseään lainaten, tarina ei todellakaan ole hänen alaansa), Ruotsidekkareita (jäljet viittaavat maahanmuuttajiin, syylliset ruåttidemokraatteja), Reijo Mäkeä (turku), Juha Vuorinen (ei edes hauskoja ulostustarinoita)
Dostojevski (yks sivu kulmalarvannoston kuvausta), Proust (kuka),
Hemmingway (mielenvikainen, Linna ( omituinen kyökkipsykologi), Päätalo (zzzzkrooh), Antti Tuuri (olis pysyny inssinä) ........

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Proustin pääteos on jäänyt minultakin lukematta. Kaikkia muita luettelemasi olen lukenut ennemmän tai vähemmän innostuneen. Reijo mäkeäkin muutama vaikka ovat tylsiä, mutta miljöö on sentään tutusta kaupungista.
Ai, niin Juha Vuoriselta ei tule mieleen yhtään teosta, mutta en muista läheskään kaikkea lukemaani.

Aslak Koivuila Vastaus kommenttiin #4

scribenttien onneksi meitä lukijoita on moneksi.
Ai niin. Teininä ahmin Vonnegutit, pitäs tarkistaa pystyykö niitä vielä tavaamaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

Vonnegut on minun ja poikani yhteinen suosikki. Muuten hän on enemmän innostunut science fiktionista kuin minä.

Aslak Koivuila Vastaus kommenttiin #6

Oikeasta SciFi'stä vai fantasiapaskasta, jota scifi hyllyt pursuaa?
Minä rakastan oikeaa scifiä, mutta sitä harvoin näkee.
En tarinankertojana pidä Asimov'ia tai A.C. Clarkesta. Carl Sagan'n Contact on hieno. Siitä tehty filmi nolo hollywood sheiche, kuten kaikki joihin kelpaa Tom Skerritt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9

En ole tarkemmin kysynyt mitä lukee. Itse olen pitänyt joistakin harvoista. Muistaakseni luin jonkin Doris Lessingin kuvauksen joka oli aika mielenkiintoinen. Mitään filmishittiä en jaksa ollenkaan katsella.
Solaris on ainoa mikä on jäänyt mieleen. Se muistui tässä äskettäin mieleeni
kun rupesin väkättään täällä Mikael Torpan palstalla.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Minä luin pari viikkoa sitten Haruki Murakamin romaanin "Kafka rannalla". Se on eräänlaista kevyesti fantasioitua todellisuutta, japanilaista henkisyyttä ja huumoria. Kuuluu parhaiden kymmenen romaanin joukkoon, mitä olen lueskellut. Pidempänä lukuprojektina, joka ei imaise mukaansa niin kuin romaanit, on J. Storrs Hall, "Beyond AI, Creating The Conscience of the Machine". Mutta on muitakin keskeneräisiä...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En juuri lue tietokirjallisuutta enää, mutta tuo koneen tietoisuus saattaisi kiinnostaa. Viime päivinä olen käynyt pitkälliset väkätykset aiheesta tietoisuus toisella keskustelupalstalla.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Olen lopettanut tietoisuus-aiheesta kinastelemisen, koska olen tullut siihen tulokseen, että siitä ei todellakaan voi sanoa mitään varmaa, ei yhtään mitään. Ainoa, minkä voi ottaa juuri nyt vakavasti, on "funktionaalinen tietoisuus", eli se "tietoisuuden helppo ongelma". Se "tietoisuuden vaikea ongelma", "fenomenologinen tietoisuuden ongelma" voi olla olematon ongelma tai sitten ihan todellinen. Minä en väittele siitä. En ole lukenut mitään vakuuttavaa asiasta, vain epämääräistä semanttista sekoilua, käsitehelinää.

Funktionaalinen tietoisuus on erittäin varmasti totetettavissa koneellisesti. Ilmeisesti LIDA on jo eräs valmis toteutus.
http://www.theassc.org/documents/the_lida_architec...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Tuskin se LIDA on ollenkaan sitä mitä minä tarkoitan tietoisuudella.
Tässä kumminkin linkki keskusteluun jossa kommenttejäni. Olen tutkinut tietoisuutta nimenomaan toiminallisena tapahtumana.
http://www.areiopagi.fi/onko-luonnontiede-ratkaiss...
Ihmetyttää keskustelun taso; eikö useassa kymmenessä vuodessa olla yhtään edetty asiassa? Keskustelukumppanit eivät käsitä inhimillisen tietoisuuden yhteiskunnallista ja dialektista olemusta vaan edustavat jotain fenomenologista tai teologista näkemystä.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa Vastaus kommenttiin #18

LIDA osaa rakentaa sisäisen mallin, joka vastaa sen havaintoja. Malli sisältää sen itsensä, eli se tietää olevansa olemassa ja osaa hyödyntää tätä tietoa toiminnoissaan. Sillä ei (ilmeisesti, kukaan ei tiedä) ole fenomenologista "olemassa olemisen tuntua". Olen keskustellut asiasta LIDAa luomassa olleen Uma Ramamurthyn kanssa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

Ihmisen tietoisuus on muodostunut intersubjektiivisessä kommunikaatiossa.
Lidan käyttäytymisen mahdollisuudet joku tutkija on suunnitellut. Ei se osaa toteuttaa omia ideoitaan.
Tuollaisen "tietoisen" robotin "äly" perustuu binääriseen logiikkaan ja on ohjelmoitu algoritmien avulla. Ihmiselle on ominaista dialektinen ajattelu ja ihmisen diiffuusi, vähittelen täsmentyvä hahmottaminen on eri kuin algoritmeihin perustuva sumea logiikka.
Ihminen ohjelmoi itse itsensä eli on oma tahto, ellei sitä ole kepillä ja porkkanoilla nujerrettu.
Olemassa olon tuntua on kaiketi olemassa jo tietoisuutta alemmmilla tajunnan tasoilla.
Väittääkö Uma Ramamurthy että LIDAlla on tunteitakin?
Korkeintaan se voi simuloida tunnetiloja luulisin.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa Vastaus kommenttiin #24

Tekoälyharrastelijana minulla olisi noihin kommentteja pienen novellin verran, mutta lähde nyt mukaan. LIDAsta löytyy helposti paljon luettavaa. Se arkkitehtuuri on tehty mallintamaan yhtä monista teorioista ihmisen kognitiosta. Luulen, että LIDA on tällä hetkellä ainoa lajissaan, sellainen joka oikeasti toimii. Mutta tietysti se kehityksen välivaihe. Parempia on kyllä tulossa. Sen voi ladata omalle koneelleen!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #25

Uskon hyvinkin että Lida mallintaa jotain teoria ihmisen kognitiosta. Minun teoriani se ei kykene mallintamaan. Se on kuitenkin vain ohjelma koneelle.
Tästä asiasta kiistelin joidenkin tutkijoiden kanssa monta kymmenen vuotta sitten.
Toivottavasti kehitys ei vie siihen että ihmisestäkin tehdään robotteja implanttien avulla tai muilla keinoin.
Tietenkin LIDA voi toimia niin kuin on mallinettu.
Eräs pointtini onkin, että ihmisen tietoisuus ei ole mallinettu.
Mutta mitään novelleja ei tosiaankaan tähän Auvon blogiin kannata sen enempää kirjoittaa tästä aiheesta.
Se voisi olla oma stooriinsa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Tottakai Dopstojevski pitää olla luettu, niin minultakin.
Kaikkia klassikoita pitää kahlata niin paljon kuin sielu sietää.

Minä siedin Dostojevskia Karamatsovin veljesten verran, ne on raskasta luettavaa mutta myös raskasta asiaa. Piti tosin lukea koko teossarja kahteen kertaan, toisella kerralla ymmärsin asiat ihan eri tavalla kun ensimmäisellä kerralla. Ei varmaan kannata koettaa kolmatta kertaa.

Rikos ja rangaistus on yhtä raskasta luettavaa kuin Karamatsovit, mutta sisältö on paljon kevyempää. Sanotaan että Karamatsovin veljeksissä kirjailija on kiteyttänyt ajatuksensa, jotka muissa teoksissa olivat vielä hakeneet uomaansa, kuten Päätalon Herkon uuni.

Muita klassikoita olen yritellyt, en pidä kaikista Venäläisklassikoista, kuten Tolstoista. Minusta Tolstoin teksti on liian naisellista, kuten Anna Karenina. Gogol on hyvä ja on niitä muitakin hyviä venäläisklassikoita.

Amerikkalaisista klassikoista monet ovat hyviä mutta Hemingwayta olen ymmärtänyt vain "Vanhus ja Meri" novellin verran.

Monet klassikkokirjailijat alkavat kyllästyttämään kun niitä on muutaman rompsun verran lukenut.

Viihde on parempaa lukemista. Hyvä viihde on viihdyttävää ja sisältöäkin usen löytyy, kevyesti esitettynä, miellyttävässä muodossa. Tosin tiedän vain yhden kirjailijan jonka teksti ei vielä alkannut kyllästyttämään. Se on Bernard Cornwell

Taloutta ei kannata lukea. Taloustieteilijät ei osaa kirjoittaa muuta kuin talouden munkkilatinaa, se on huonoa kirjallisuutta, sitäpaitsi ne ei tiedä mitään.

Historiasta kirjoittavat tietää edes jotain ja scifistitkin arvaavat paremmin kuin taloustieteilijät.

Nyt pitää lopettaa ennenkuin tästä tarinasta tulee romaanin mittainen huono kirjallisuusarvostelu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla jäi viime kesänä Karamatsovin veljekset kesken kun lukuinto vaihtui kirjoitusvireeksi.
Venäläisistä kalassikoista olen aina tykännyt.
Amerikkalaisista klassikoista luin jotain Hemingweitä ja Londonia pojalleni kun hän oli lapsi. Suomalaisista klassikoista Seitsemän veljestä hän kuunteli suurella kiinnostuksella kolmevuotiaana
Nyt muistin,että lupasin ottaa tämän kesän uimarantaprojektiksi häpeällisen sivistysaukon täyttäminen: Volter Kilpi, Alastalon salissa.
Nyt pitää lopettaa ja mennä uimaan. En tosin löydä em. teosta ylipursuavista kirjahyllyistäni.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Stanislaw Lemiä voi lukea loppuikänsä. Puolaa en osaa, venäjää en riittävästi, seuraavaksi parhaat ovat saksankieliset käännökset.42 vuotta siitä, kun luin Solariksen ensimm. kerran. Täytyy lukea vielä kerran saksaksi, sitten luulen ymmärtävni romaanin perusidean, jonka kuukausi sitten tajusin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En ole kirja lukenut, mutta rupesi kiinnostamaan. Oletko sitä mieltä ettei suomennoksen perusteella voi sitä ymmärtää? Oliskohan ruotsinnos parempi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Suomennos on tehty ranskasta. Ruotsalaisesta en tiedä. Saksannokset on tehty suoraan puolasta, muistaakseni englanninnosta ei, senkin olen lukenut, ei ollut suomennosta kummempi.

Venäläiset ja saksalaiset ymmärtävät Lemiä.

Tarkovski ei ymmärtänyt kuitenkaan romaanista mitään, Lem sanoi sen itse. Jenkkiversiosta puhumattakaan...

Kirjoitan, kun kerkiän, mistä siinä todella on kysymys.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Olen kelannut The Cthulhu Mythos megapackia ja nauttinut joka rivistä. Ihmettelen miksei tuosta ole jo kehittynyt uskontoa, se on paljon uskottavampaa settiä kuin eräskin nimeltämainitsematon, tässäkin blogissa mainittu kirja.

edit. Niin no. Jos sen tulee ajatelleeksi, se todennäköisesti on jo olemassa:

http://www.cultofcthulhu.net/

Aslak Koivuila

Miksi helevetissä te kiusaatte ihtiänne noilla "klassikoilla" ?
Kahlasin nuorena enimmät, kaduttaa.
Maailman tärkein kirja on elokuun tai lokakuun kellot tms. kijoittanut joku nainen.
Se kertoo siitä miten suurvaltojen on reagoitava tietyllä tavalla toistensa aktioihin säilyttääkseen kasvonsa, kohdentuen ensimmäiseen maailmansotaan johtaneisiin tapahtumiin.Kaikki oli ennustettavisa ja niin myös kävi.
Sattui, että juuri ennen Kuuban kriisiä JFK oli lukenut tuon kirjan ja tajusi, että jos hän nyt tekee mitä Pentagonin haukat vaatii, se tietää ydinsotaa. Ymmärsi, että peli on vihellettävä poikki keinolla millä hyvänsä. Tuo kirjailija pelasti maailman. Olisi ehkä hyvä muistaa nimi.

Käyttäjän HeikkiAalto kuva
Heikki Aalto

The Guns of August, Barbara Tuchman? Hienoa jos on suomennettu ja löytyisi vieläpä lähikirjastosta, ensiyrittämällä lontooksi tietokoneen näytöltä luettuna ei montaa sivua jaksanut.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

joo, mahtava kuvaus sadan vuoden takaisesta, suomennettu nimellä Elokuun Tykit.

Ainoa oikea Solaris-elokuva on NL:n tv:n versio vuodelta 68: https://www.youtube.com/watch?v=PSEGTBBHqgw

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kuka mistäkin nauttii.
Tosiaankin joku kirja voi tuottaa jollekin oivalluksen joka muutta maailman menoa. Olisikohan Obamalla enä yhtä paljon valtaa vastustaa pentagonia kuin JFK:lla?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Katsoin juuri loppuun NL:n tv:n version, se on hyvä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset