*

Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Rikastumiseni tarina – kuinka pankki toimii

Muistan vieläkin kuin eilisen päivän vuoden 2013. Silloin kypsyin lopuilleen. Ainainen huutelu. Kommunisti. Arvelin, nyt riitti. Mikäs köyhän kansan pelastaja minä olen. Jokainen pitäköön huolta itsestään. Järjestelmä muuttuu kun olosuhteet ovat suotuisat, ei silloin kun joku probagandisti yrittää järkeä puhua. Arvelin, jahka pääomat ovat keskittyneet riittävästi, muutos tulee. Siihen asti minäkin voi kuulua omistavaan luokkaan. Kapitalisteihin.

 

Ryhdyin tuumasta toimeen. Ostin pienen pankin. Eräällä toverilla oli sellainen naftaliinissa. Kehitysyhteistyötä varten perustettu rahalaitos jolla ei ollut mitään toimintaa. Turhaa on pitää rahanteko konetta naftaliinissa. Satasen sijoitus toverille ja olin onnellinen pankin omistaja. Johtajan palkkaaminen ei ollut suuri vaikeus, eräs tuttu pääsi vankilasta ja oli rahaton. Kysyin lusitko miljoonalla vuoden ja suostui. Kerroin että tuomio ei ole varma tai edes todennäköinen mutta varmuuden vuoksi kysyin koska sen verran voin maksaa mikäli uudestaan vankilaan lähtee. Sovimme kohtuullisen palkkion, viisi pitkää tuoppia heti ja saman verran joka kuukausi niin kauan kun töitä on. Sekä bonus, 0.003% kaikista minulle myönnetyistä lainoista. Kaveri piti palkkiota pienenä mutta kerroin että rehellinen finanssitavaratalo ei voi sen enempää maksaa joten suostui. Lisäksi sanoin että mieluummin kuitenkin rehelliselle rikolliselle maksan kuin kierolle lakimiehelle tai ekonomille.

Pankki, Finiskapital, nimenmuutoksen jälkeen, aloitti toimintansa. Talletin tilille tonnin yhden prosentin korolla ja lainasin 500 korotta. Pankinjohtaja sai provikat, suomenpankkiin tehtiin vakuustalletus.

WIKI
”Myöhemmin euron käyttöönoton myötä siirryttiin EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmään. EKP:n säätämä minimivarantovaatimusta päätettiin laskea joulukuussa 2011 yhteen prosenttiin silloisesta 2 prosentista. [3]Suomen Pankki säilyttää näitä liikepankkien reservejä holvissaan. ”

 

Kaveri alkoi hermoilla, mistä se suuri raha tulee. Oli vertaillut tiliään muiden pankkien johtajien palkkoihin ja piti ansiotaan pienenä. Päätin suostua ottamaan lisää lainaa. Sovimme summaksi sata tuhatta. Koska summa oli noinkin suuri, tingin koron alaspäin. Miinus kolme prosenttia on korkein mitä hyväksyn. No, laina nostettiin ja talletin osan takaisin että pankki voi suorittaa vakuustalletuksen. Kaveri tienasi jo melkoisen hyvin. 30 yhdestä nimikirjoituksesta on melkoisen hyvä tili. Kaverille tuli kuitenkin ahneus. Hän halusi tosipaljon rahaa. Mikäs minä olen ketään kieltämään kun pankinjohtaja kerran tyrkyttää. Otin tuhannen miljardin lainan. Kaveri teki 30 000 tilin. Tietysti korko sovittiin alemmaksi. Miinus 5% oli korkein minkä hyväksyin. No, päästyään pankkitoiminnan makuun kaveri intoutui tekemään uusia lainatarjouksia ja pakkohan minun oli paristi myöntyä. Vaikka onkin turha syyttää minua sisäpiirin tiedon käytöstä, en nimittäin ollut edes katsonut pankin tasekirjoja josta minulla on kirjanpitäjän todistus, aloin kuitenkin epäillä pankin ajautuvan aikaa myöten konkurssiin. Siirsin siis talletukseni kaivoksiin, osakkeisiin, kiinteistöihin jne. Taskurahan säilytin vain yhden miljardin ( 1000 000 000 €) jolla ostelen kaikkea kivaa jos sellaista sattuu näkymään. Siis hiukan kuten Andy Maccoi aikoinaan, hänkin piti taskussa 30 tonaa. Mä tietty hiukan enemmän.

 

No sitten seurasi musta päivä. Pankkini ajautui vaikeuksiin. Tilintarkastajat puhuivat konkurssin uhasta, olihan pankin antolainaus 3000 miljardia, omat varat nolla, EKP saatavat hiukan reilu 3000 miljardia. Siis tasehan oli tasapainossa, pääoman puute olematon. Ongelmana oli korkoero. Antolainauksen keskikorko oli -6%, ottolainauksen +1%. Pitkällä aikavälillä pankilla oli odotettavissa vaikeuksia. Sen nyt jokainen ymmärtää että pankin konkurssi, ainakin kun tase on noin suuri, olisi aiheuttanut finanssi paniikin ja kaatanut muitakin pankkeja. Ilmeni nimittäin että pankinjohtaja oli ottanut Nordealta pari miljardia pikavippiä, rahat oli menneet lomamatkaan parin aika sipakan mirrin kanssa. Valtio puuttui peliin. Pankki pelastettiin veronmaksajien rahoilla. Ei tietenkään maksamalla velkoja vaan antamalla takauksia joilla Finiskapital sai riittävästi lainaa voidakseen jatkaa. Valtio suostui kustantamaan pankin tulevat tappiot ja Finiskapital sulautettiin Nordeaan jonka tase ponkaisi kerralla ylös. Menetin siis pankkiosakkeeni, tosin en aivan ilmaiseksi, vaadin muodollisen miljoona euroa mikä ei ole paljon noin suuren taseen yhtiöstä. Sillä maksoin lainojeni lyhennykset ensimmäiseltä viideltäkymmeneltä vuodelta. Etuajassa, myönnetään, ehkä olisi kannattanut odottaa erääntymistä mutta toisaalta uuden finanssitavaratalon luottoluokitusta korjasi kyky periä heikkotuottoisia lainoja etuajassa. Nalle suuteli minua kyyneleet silmissä kun kuuli päätöksestäni, hänelle pienikin raha on suuri ja fuusio oli ollut karvas kalkki.

 

Kävimme Nordean kanssa varsin pitkät neuvottelut, pankki olisi halunnut muuttaa lainani korottomiksi niin että minulla ei ole myöskään takaisinmaksu velvoitetta. Siis kun tarkemmin tutkimme lainpapereita, kävi ilmi että negatiivinen korko tarkoitti Nordealla vuotuista maksuvelvoitetta minulle päin. Sen jokainen ymmärtää ettei noin suurta lainaa voida alas kirjata eli antaa anteeksi koska pankin tase olisi romahtanut. Ehtojen rukkaaminen sitä vastoin oli, mikäli molemmat osapuolet siihen suostuvat, mahdollinen. Nordean tarjous, koroton laina jota ei tarvitse maksaa koskaan takaisin, kuulosti alkuun reilulta mutta en sitä hyväksynyt. Jätin asian ilmaan ja siirryin johdannaismarkkinoille. Löin koko omaisuudellani vedon etten maksa lainaa koskaan. Ymmärrettävästi piensijoittajat vainusivat helpon rahan ja ottivat vedon suhteessa yksi kymmeneen vastaan. Ilmoitin julkisesti etten maksa ja keräsin johdannaisvoitot. Pari pienehköä pankkia, muistaakseni ainakin DeutsBank kaatui. No, tekevälle sattuu.

 

Siirryin kulttuurin piiriin. Runokirjani : On kiva olla rikas kun köyhät paskas tallustaa
 julkaistiin Otavan kaunokirjallisuuden helmiä sarjassa.

 

Kommunisti anarkisti Emilia Alkaida Kukkala kirjoitti ikävän blokin. Pitkä teksti jossa sanottiin noin tiivistettynä. Rouvinen on ahne ja vielä ilkeää pilkata veronmaksajia. Onneksi kulttuuria ymmärtävät henkilöt, Hesarin Apunen etunenässä ryntäsivät minua puolustamaan.

 

Apunen kirjoittaa ylistystä mulle ja teoksen raa'an brutaalille mutta ah niin realistisen kauniille arkielämän kuvaukselle. Haukkuu Kukkalaa. Apusen analyysi riimistä, Tyhmä raataa, viisas varastaa, se on markkinoiden laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää. On kaunis. Kirjoittaja on tavoittanut Ruuneberiläisen klassisen runosuonen ja kuvaa kuinka markkinataloudessa pieni vilppi on hyväksyttyä mikäli siitä itse hyötyy.

 

Kirjoitin tietysti myös filosofian oppikirjan. Filosofiaa rikkaalle. Kerroin siinä ettei ole väärin ajaa omaa etuaan, sehän on kaikkien eduksi jos yksilö menestyy. Koska olin nuorena anarkismiin taipuvainen, siis pidin valtiota pakkopaitana, kukaan ei varmaan ihmettele jos filosofina pidin valtiolta varastamista oikeutettuna. Eihän se ole keneltäkään pois jos valtiolta vie. Kirja oli varmaan Amtsoncomin eniten myyty teos, kaikki suuret talouslehdet sitä ylisti. Muistaakseni Tiedonantaja teosta arvosteli, väitti arvomaailman olevan kuin suoraan kokoomusnuorten korvien välistä, mutta en siitä pahastunut. Tunsin Markki Korvelan sen verran hyvin että tiesin hänen aina liioittelevan.

 

Kuten rooman keisari Nero, minäkin halusin menestyä myös näyttämöllä. Koska en osaa soittaa kun suutani, lyyran soitto ei minulle sopinut. Ei myöskään urheilu kiinnostanut mutta päätin kokeilla siipiäni niin että sukupuolten tasa-arvo vahvistuisi. Jokin naisellinen laji siis. Missikisat. Naista alistava, kaupalliseksikin nimetty laji. Osallistuminen oli työn ja tuskan takana mutta lopulta pääsin mukaan kun olin ilmoittanut ettei kisoja televisioida ellen osallistu. Ensimmäinen perintöprinsessa olisin ollut helposti. Kunnianhimoni, kuten usein varakkailla herrasmiehillä, oli kuitenkin kasvanut ja niinpä halusin voittaa. Siinä minä jouduin kyllä hiukan painostamaan. Onneksi tuomaristo jousti ja laadittiin tasa-arvolakiin pohjautuva mieskiintiö. Miesten ja naisten täytyy saada sama määrä kunniaa. Koska olin ainut mies, minusta tuli miss suomi. Suomen ensimmäinen miespuolinen missi. Mikä kunnia. Jopa Nalle Walruus sanoi suoraan ettei hänenkään kunnianhimonsa olisi koskaan riittänyt tuohon. Itse luulen että kyse on kyvyistä. Ulkonäkö nimittäin merkitsee noissa kisoissa ja Nallesta ei missiä saa.

 

Emilia tietysti räyhäsi. Lahjontaa epäili. Itse en viitsinyt vastata eikä ollut tarpeenkaan. Apunen hesarissa ja Niinistö kultarannassa sanoivat suoraan Emilian olevan pahantahtoinen. Myös Katainen ja Stub tukivat minua.

 

Kataisen tunsin hyvin, olihan hän pääministerinä silloin kun päätin ryhtyä rikkaaksi. Häneltä kyseltiin suorassa lähetyksessä onko oikein että veronmaksajat kantavat kaikki tappiot. Surkku vaan että kysymykset tehtiin aamulla hänen olleessaan töihin menossa. Jyrki hiukan epäonnistui haastattelussa. Kuuli kysymyksen hiukan väärin ja vastasi. Kaadoin eilen markkinavoimat. Sama vastaus siis kun ensimmäisen Kreikan apupaketin aikaan. Seiskan tutkiva journalisti kiinnostui vastauksesta ja aloitti tutkimukset. Vastaus oli yllättävä. Jyrki olikin kaatanut Tuksun, ei markkinoita. Tai siis loppuhan oli onnellinen. Tuksun kaataminen ei ketään haittaa, markkinoiden kaataminen olisi tappanut seitsemän miljardia ihmistä nälkään. Kansa kyllä kohahti, eihän kukaan ollut arvannut että maassa on vielä yksi lehti jolla on tutkivia journalisteja.

 

Stub joutui vastaamaan samaan kysymykseen mutta onnistui sen kiertämään kiireeseen vedoten. Hän päätti ettei tee samaa munausta kuin Jyrki ja lähti selvittämään oikeita vastauksia. Hänet nähtiin kiertämässä pubeja, yökerhoja, yömajoja. Aina sama kysymys huulilla. Mitä eroa on oikeistolla ja vasemmistolla. Sitä toimittajat multa kyselee, kertokaa oi ihmiset. Tvitteriinkin purkautui miehen epätietoisuus, sama kysymys päivittäin kuudella kielellä.

 

Jykä kyllä tuon sotkun vuoksi joutui tarkan syynin alle. Seiska pisti ajokoiransa oikein kunnolla liikkeeseen jos löytyisi vielä muutakin. Löytyihän sitä. Oli Ison myyn lapsiparkissa etuillut ja kaksi mansikkavanukasta ottanut. Vaimo oli sinne hänet ostoksilla käynnin ajaksi pistänyt kun Jykä on niin arvaamaton. Avustaja ja pr konsultti selittivät asian, Jykä tykkää mansikkavanukkaasta. Siitäkös toimittajat intoutuivat. Onko siis oikein etuilla ja rosvota jos jostakin tykkää. No, kaikkihan tiesivät vastauksen ja sen avustaja kertoi. Tietysti, meillä kokoomuksessa oma suu on lähempänä kuin pussin suu. Siis pussilla lapsia tarkoitti. Eikös tällöin noussut esiin se Robinin konsertissa etuilu. Nimikirjoitusjonossa ohittivat Stubin kanssa kymmen vanhat tytöt jotka nimikirjoitusta halusi. Tällöin Katainen kyllä toimi kuin mies ja syyllisen ilmiantoi. Stub hänet silloin houkutti etuilemaan. Hän itse ei musiikista ymmärrä, Stub taas on Robinin fani. Minä en etuile kun vanukas jonossa ellei Stub yllytä sanoi Jyrki miehekkäästi. Niin pelastui Jyrki ja Stub tästä kriisistä. Jyrki siksi että toimi kuin aito ahne kokoomuslainen, Stub siksi että edes yritti selvittää mitä eroa on oikeistolla ja vasemmistolla. Kokoomus puolustaa älykköään viimeiseen asti.

 

 

Joku voi pitää tuota hiukan utopistisena tekstinä.

Tuolla on tunnin video- sen katsottuasi et pidä

Sisäpiirin Homma (Suomi Tekstit)

Tai lue kirja - http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525697575.html

Charles Ferguson
Rosvojen valtio
Yritysten rikollisuus, poliittinen korruptio ja Yhdysvaltain kaappaaminen
Rosvojen valtio

Rosvojen valtio on Charles H. Fergusonin kuvaus siitä, miten saalistava eliitti on vaihe vaiheelta ottanut valtaansa Yhdysvallat, ja hän kertoo, miten yliopistomaailman, rahoitusmaailman ja poliittisen vaikutusvallan verkostot ovat valmistelleet näiden rosvojen valloitusretkeä Yhdysvaltai

 Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä pankkitoiminnan saloihin. En suosittele mitään alan kirjaa mutta itse aloittelen juuri.

Markkinat ja demokratia(Pehmeäkantinen kirja)Wahlroos, Björn

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Videosta!

Jos tekijä onkin onnistunut tekstittämään
videon, niin eipä onnettomuudekseen ole
sitten malttanut pitää näppejään erossa
taiteellisesta vaikutelmasta.

Tekstityksen laatu on surkea, huonosti
luettava väriyhdistelmä.

Harva jaksaa seurata loppuun vaikka asia
lienee muuten hyvinkinkin aktuelle.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 4

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Pankinomistaja Rouvinen on pahinta laatua oleva kapitalisti.
Pistää kansalaiset maksamaan bisneksensä ja saa tukea Kataiselra, Apuselta ja Wahlroosilta.

Siinä suomensyöjien nelikko. Paheksun suuresti pankkiiri Rouvisen menetelmiä.

Me perussuomalaisissa emme hyväksy... Ihan Stubbeloa.

Tosiasiassa tähän kohtaan ironinen sarkasmivaroitus.
Blogi on huippuhyvä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Loistava kirjoitus. Tuo hyvin esiin sen, että ihmiset ovat korruptoituvia ja mitä voi tapahtua, kun valtaa annetaan korruptoituvien ihmisten käsiin. Juuri näinhän nyt tapahtuu. Poliitikoiksi päässeet saavat määräillä toisten omaisuudesta, ja korruptoituvina ihmisinä joidenkin onnekkaiden sisäpiiriläisten on mahdollista lahjoa heitä, jotta he mahdollistavat muiden omaisuuden viemisen kieroin tai epämoraalisin konstein.

Ongelma siis on tiedossa: muihin ihmisiin kohdistuvaa valtaa on annettu pienelle joukolle korruptoituvia ihmisiä. Onneksi vasemmistopuolueilla on tähän patenttiratkaisu: Annetaan lisää muihin ihmisiin kohdistuvaa valtaa pienelle joukolle korruptoituvia ihmisiä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hyvä alku, mutta sitten ilmeisesti on pitänyt pyrkiä painottamaan kaikenmaailman hullutuksia. Joku toinen varmasti pitää enempi loppuosasta taas, arvelen. Se on jotenkin "konkreettisempaa".

Mutta joo, voi olla passiivinen sotkujen siivooja (tavallinen veronmaksaja) tai voi edes aktiivisesti yrittää kompensoida tiedossa olevat tappiot, jotka päättäjät "sopii" sinulle. Kompensointiyrityskään ei välttämättä pidä, ja voi tulla sieltäkin negaa niskaan.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Karkas mopo käsistä. Kirjotin tuon alunperin 19.03.13 ennen kuin olin lukenut Walroosin epävirallista elämänkertaa. Pohjana oli siis ne taloussanomien jutut 2008 kuprusta seka muutama pankkitoiminnan historiaa käsittelevä kirja. Kukkalan ja Apusen riitely lehtien palstoilla.

Luin tuon roistojen valtion ja päätin sen olevan suhteellisen hyvä todiste jutun todenperäisyydestä.

Tuo video oli hyvä, muutamalle työkaverille sen linkkasin. Olisit kuullut ne työmaa keskustelut. sen lisäksi että ilmeni melkoista raivoa, oli myöskin erittäin mielenkiintoisia.

* hävettää kysyäkkin tätä mutta minä ei oikein ymmärrä niitä CDU johdannaisia, voisitko selittää.

* onko totta etteivät luottoluokittajat tutki mitä luokittelevat, antavat vaan maksajan tilaaaman lausunnon?

--
Vaikka ne minua hulluna pitikin, voin sanoa että sen työporukan kanssa olisi moni proffa kusessa, puoleentoista vuoteen kehittivät sen tasoisen kyvyn kumota väittämiäni.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tarkoitat varmaan CDS?

Yksinkertaisesti: se on kuin vakuutus. Esimerkiksi nyt oli esillä Kreikan velkasaneerauksessa nämä Kreikan valtion velkapaperit, joita alaskirjattiin. CDS suojaa juuri tällaisilta häiriöiltä.

Aikanaan ne olivat sellaisia, että korvaukset tuli koko potille - alastomillekin (eli ei omistanut itse velkakirjaa, pystyi siis "lyömään vetoa").

Sitten kuviota muutettiin, ja korvauksille pyrittiin määrittelemään oikenlainen hinta. Kirjoitin siitä tänne bloginkin, mutta valitettavasti ennen sitä aikaa, kun epähuomiossa poistin kaikki saamani kommentit. Se oli paha kämmi.

Huomioita CDS:stä:

Vakuutus maksaa - aina. Toisin sanoen se on vapaaehtoinen lisämaksu - eli kääntäen vapaaehtoinen tuotonalentaminen. Sen hintataso määräytyy sen kolmannen osapuolen ja ostajan kesken. Näissä on ollut kysymysmerkkejä, että onko näitä myyty "liian halvalla". Markkinoilla epäillään, että esim. Kreikan valtion kohdalla vuonna 2010 oli "ulkona" vielä liian paljon liian halpoja CDS:iä, joiden vuoksi Kreikan konkurssia pitkitettiin tukipaketein. Korvausmäärät olisivat voineet suistaa näitä kolmansia osapuolia vaikeuksiin, kuten Yhdysvalloissa kävikin (AIG).

CDS ei välttämättä tuota niin hyvää suojaa kuin ostaja on ajatellut.

---

Mikäli taas tarkoitit CDO:ta, niin pysytään linjoilla, selvitetään sekin sitten tarpeen vaatiessa. CDU:sta minulle tulee vain saksalaispuolue mieleen. :)

---

Luokittajia on epäilty tällaisesta toiminnasta, että kyselijät ovat niitä "kilpailuttaneet" ja tilanneet sitten luokat parhaimman tarjouksen (luokan) esittäjältä.

En tiedä, pitääkö tällainen paikkaansa. On nimittäin myös toisenlainen vaihtoehto: se, että luokittajat eivät itsekään ymmärtäneet, mitä olivat luokittelemassa. SEC oli sekin aivan kuutamolla, kun subprime pamahti silmille.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski
Käyttäjän PetriF kuva
Petri Flander

"Eikä tässä vielä kaikki. Valtiovarainministeriössä heräsi ajatus, että valtion antama pankkituki voitaisiin vaihtaa osakkeiksi. Silloin SYP alkoi kiireellä suunnitella konsernirakenteen myllertämistä niin, että valtio ei pääsisi käsiksi yhtiön omaisuuteen. Tämän projektin vetäjä oli kirjan mukaan Wahlroos.

SYP pelastautui rukkaamalla rakennettaan, hinnoittelemalla uudelleen omaisuutensa ja muuttamalla nimensä niin taidokkaasti, että asiakkaat eivät sitä huomanneet. Suomen Yhdyspankin rakenneuudistus toteutettiin siten, että käyttöön otettiin pankin vanha nimi Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sille siirrettiin Suomen Yhdyspankin koko pankkitoiminta. Tämän seurauksena Pohjoismaiden Yhdyspankista tuli Suomen Yhdyspankin tytäryhtiö ja emoyhtiönä toimineen Suomen yhdyspankin nimi vapautui ja Pohjoismaiden Yhdyspankki voitiin muuttaa takaisin Suomen Yhdyspankiksi. Voitot pantiin toiseen taskuun ja tappiot toiseen."

Jep jep...

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/pankkikrii...

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Vapaapäivän (yrittäjän) aamukahvit maistui paremmalta naurun kera. En neuvoa tarkoita, tai vaikka tarkoittaisinkin niin en vakavasti, mutta olisin enemmän saanut naurettavaa jos olisit jakanut tekstin kolmeen erilliseen pakinaan; pankkiin, elämääsi ja kirjoittanut päälle pitkän läimäytyskeppi-tarinan Käteisen ja Stubin "seikkailuista".

Uskon ja toivonkin, että surkuhupaisaa tekstiä tulee varmasti lisää, valitettavasti sinulta aiheet ei näytä olevan ympäriltä loppumassa. Nämä ensin naurattaa, sitten vi*uttaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset