Kuinkahan käy Käsittelen lähinnä talouspolitiikkaa ja hyvinvointia.

Kulttuurimarxilaisen puheenvuoro

Millos minusta on kulttuurimarxilainen tullut? No äsken. Termi on suhteellisen vapaasti määritelty ja kuulostaa hyvältä, sopii siis minulle. Aikoinaan käytin herrasmies termiä, kaverilla oli synttärit ja kapakkaan mentiin. Tietty syötiin, juotiin vinkkua, kaveri oksensi kapakan pöydän, kokolattiamaton ja sohvan melkoiseen siivoon.

Seuraavana päivänä totesi. Minä olen kuitenkin herrasmies.

Minä olin lievästi kiukkuinen, sen pienen käytös häpeän kylän parhaassa kapakassa siedin mutta olin ollut illalla ainut maksukykyinen ja kuntoinen joten oksentelu oli koskenut paitsi maineeseen, myös rahapussiin.

Kysyin. Millä perusteella.

Itsehän olet sanonut että herrasmies ei oksenna omille vaatteilleen.

Olin määritellyt termin herrasmies niin että itsekin mahduin termin sisään, ikävä kyllä kaverikin mahtui. Eihän siinä mitään, pakko oli myöntää. Herrasmiehet eivät toisiltaan rahaa pyydä joten lasku jäi minun kontolleni.

Samalla periaatteella määrittelen nyt termin kulttuurimarxilainen. Henkilö joka on käynyt Kiasmassa, kittaa punkkua ja on lukenut Pääoman. Tiedän että tämä määritelmä ei sovi monen vesinokkaoikeistolaisen pirtaan, hehän eivät tykkää tarkoista määritelmistä koska sosiaalisenkannibalismin yhteiskunnan turhake tuotanto kaipaa unelmahöttöä ilman määritteitä, voidakseen myydä uskottavasti pyrstökkeitä, joilla vesinokkaoikeistolaiset paikkaavat hajoavaa itsetuntoaan sekä pyrkivät maksimoimaan pariutumismenestyksensä.

Nyt sana on kuitenkin määritelty, minä sovin määritelmän sisään ja olen siis paitsi herrasmies, myös kulttuurimarxilainen. Sana maistuu mukavan pehmoiselta, punaviinin jälkimaku.

Monia marxilaisia varmaan jäi askarruttamaan missä vaiheessa turhake muuttuu pyrstökkeeksi, hehän tuntevat vain metamorfoosin raha – tavara – raha. Kysymykseen voi vastata vain kulttuurimarxilainen. Tuo sana kulttuuri tekee meidän kykeneviksi näkemään paitsi kapitalistisen tuotantotavan kaupallisen toteuman, myös tavaran hengen muutoksen. Turhake on tuote josta ei ole mitään hyötyä, paremminkin haittaa. Kun turhake on riittävän älytön, esim. katumaasturi, se muuttuu pystökkeeksi koska aiheuttaa sekä tuottajalleen että omistajalleen kohtuuttoman evolutiivisen haitan. Aivan kuten Darvinin kuvailema riikinkukon pyrstö.

Siis aivan kuten kangas on takkimainen sisältäen mahdollisuuden ilmentyä takkina (pääoma 1, tavara fetismi), niin myös turhake on pyrstökemäinen sisältäen mahdollisuuden muuttua pyrstökkeeksi. Kun ostaja ostaa turhakkeen ja ylpeilee ostoksellaan, tapahtuu siis kaksi metamorfoosia. Taloustieteen kannalta Turhake – Raha, ostaja kuitenkin näkee asian Raha – Pyrstöke.

Jos tutkimme tavaran hengen muutosta, huomaamme että turhake muuttuu pyrstökkeeksi. Moni kysyy tapahtuuko muutos kaupan hetkellä. Ei tapahdu. Muutos tapahtuu silloin kun tavaran henki muuttuu. Muutos ei siis ole fyysinen vaan henkinen. Aivan kuten minun henkinen muutokseni riistetystä työläisestä kulttuurimarxilaiseksi lomautuksen seurauksena.

 

 

Viaton

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Susanna Kaukinen

Näin se menee. Rahasta ja roinasta on tullut statusta ja status-kilpailu on ytimessä. Ironista tässä on se, että statusta voidaan jakaa vaikka miten. Senköhän takia Putin palautti työn sankarin mitallin?

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni

Toimituksen poiminnat