Kohden oleskeluyhteiskuntaa

Varsin monet ihmiset viihtyvät
vapaina, ilman työn tuomaa palkka orjuutta. Kuinka tähän päästään?
Äkkipäätä mieleen tulee neljä mallia.

  • Arvotaan työttömyys ja
    töissä käynti. Malli on varsin rehellinen,

  • Edetään kilpailun
    kautta niin että jokainen tappelee verissä päin vähistä
    työpaikoista. Hävinneet ojaan, voittajat jyllää. Malli on varsin
    kilpailullinen.

  • Pakotetaan vanhat, yli
    viisikymmenvuotiaat ihmiset eläkkeelle.

  • Houkutellaan ihmisiä
    luopumaan palkkaorjuudesta takaamalla heille reilu elintaso mikäli
    suostuvat vetäytymään sivuun.

Eri malleilla on omat
haittansa ja hyötynsä. Arpomisen hyödyt ja haitat ovat melko
neutraaleja, siksi se ei ole täysin kelvoton malli.

Kilpailutus on tehokasta mutta
kannibalisoi ihmisyhteisön ja pitkällä aikavälillä saattaa
johtaa syrjäytyneiden kapinaan.

Eläkkeelle pakottaminen on
reilu vaihtoehto. Kun ihminen on tuhlannut pari kolme vuosikymmentä
palkkaorjuuteen, kait hänelle kuuluu ihmisarvoinen vapaa elämä.
Siinäkin on kuitenkin haittansa. Osa ihmisistä viihtyy orjuudessa
ja heille vapaan miehen (tai naisen) elämä on helvetti.

Itse kannatan
vapaaehtoisuuteen perustuvaa töistä luopumista. Kun ihmiselle
taataan kohtuullinen elintaso joka ei ole riippuvainen peritystä,
varastetusta tai löydetystä omaisuudesta eikä työstä, osa
ihmisistä saattaa luopua omasta tahdostaan työstä. Koska on
oletettavaa että töistä luopuvat ihmiset jotka eivät siitä
tykkää, tämä takaa onnellisuusmaksimin. Töistä tykkäävät
saavat olla töissä, orjuutta karsastavat taas pääsevät vapaaksi.

Jos summa on kiinteä, esim
3000 e kk käteen, vaikuttavat myös taloudelliset seikat. Ihminen
jonka tuottavuus ja siten myöskin palkka on pieni, näkee vapaan
elämän taloudellisesti järkeväksi. Tehokas ihminen taas tienaa
palkkaorjuudessa paremmin kuin vapaalla ja siksi jää töihin.
Tapahtuu siis hyödyllinen valikoituminen. Yhteiskunnan toiminnot
tehostuvat.

Tarkkaavainen lukija huomaa,
suositukseni ovat täsmälleen päinvastaisia kuin Juhanna
Vartiaisen. Hän saattaa kysyä, kumpi on väärässä? Kumpikaan ei
ole väärässä. Juhanna noudattaa tarkoin kansantaloustieteen
oppikirjaa ja antaa suosituksensa sen mukaan. Minunkin näkemykseni
pohjaa kirjoihin. Ero minun ja Juhannan välillä on oppikirjojen
laatu. Hän käyttää kirjoja jotka on kirjoitettu ennen Adam
Smith
(5 June 1723 OS (16 June 1723 NS) – 17 July 1790)
tai Smithin elinaikaan. Siis 1700 luvun teoksia. Minä taas käytän
Karl Heinrich Marx (5
May 1818 – 14 March 1883), John Maynard Keynes, 1st Baron
Keynes
, 5 June 1883 – 21 April 1946) sekä muutamia omaan
mieleen juolahtaneita ajatuksia. Eli minun ideani ovat 1800 luvun
lopulta, 1900 luvun alusta, osa 2000 luvulla syntyneitä. Meillä on
siis Juhannan kanssa noin 300 vuotta eroa.

En kiellä Juhannan
neroutta. Hänen teesinsä.
Maailmassa on paljon ihmisiä
joilla ei ole kunnon vaatteita mutta he haluavat ne. Kehruujenny
tulee mullistamaan vaateteollisuuden, kunhan vaan pidämme huolta
että meillä on riittävästi nälkäisiä jotka ovat valmiit
työskentelemään ilmaiseksi, joku rikas palkkaa heidät
kehruujennyjen eteen, ehkä rakennetaan jopa höyrykone. Teollisuus
syntyy.
Visio on nerokas, se on
todella toiminut 1700 luvulla.

Minun teesini taas kuuluu.
Verkottuneet oppivat tekoälyt tulevat muuttamaan teollisuuden ja
palvelut, ihmistyövoiman tarve romahtaa. Lisäksi pystymme
tuottamaan järkevän elintason (kolme lämmintä ruokaa, asunto,
terveydenhoito, känny, läppäri, seksiä kolmesti päivään) parin
tunnin työllä jokaiselle maapallon ihmiselle. Järjettömään
elintasoon taas emme pysty koska luonnonvarat muodostavat esteen.
Voidaan valmistaa jokaiselle planeetan asukkaalle Hummeli mutta jos
ne käynnistyvät yhtä aikaa, sammuvat lamput, energia ei riitä.

Kuten lukija huomaa, 300
vuotta teollista kehitystä on muuttanut olosuhteet. Juhannan maailma
on kadonnut kuten disaurukset katosivat 70 milj vuotta sitten. Ei
kuitenkaan meteoriitin vaan tuottavuuden kasvun, tekoälyn, robotin,
automaation tuhoamana.

Työn merkitys tulee katoamaan
ennusti Marx aikoinaan. Myös Keynes havaitsi tuottavuuden nousun
vähentävän työvoiman tarvetta varsin paljon pitkällä
aikavälillä. En siis ole ensimmäinen joka asian tajusi. Enkä
ainut.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/mita+ihmiset+tekevat+25+vuoden+paasta/201309516523

Tutkija Ylelle: Suomen pitäisi jo valmistautua työelämän
robottien tuloon

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2013102017626826_tb.shtml

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu